Pedagogiikka on osa substanssia


Yliopisto-opetuksen laatua lähestytään perinteisesti professorien, tutkijoiden ja yliopisto-opettajien opetusalan hallintana. He ovat ensisijaisesti oman alansa erityisasiantuntijoita. Opetus perustuu alan viimeisimpään tutkimustietoon ja taitotietoon sekä omakohtaiseen ymmärrykseen sen merkityksestä omalla alalla, mutta myös laajemmin ympäristössä ja yhteiskunnassa esimerkiksi liike-elämän, kulttuurin, sosiaalisen vastuun ja teollisuuden näkökulmasta.

Mutta mikä on pedagogisen asiantuntemuksen, tiedon ja taidon merkitys yliopisto-opetuksen laadun rakentajana? Kuinka paljon pedagogiikka perustuu mallioppimiseen, opetan kuten minulle on asiat aikoinaan opetettu. Kuinka tietoisia opettajat ovat oman opetusalueensa pedagogisesta traditiosta, siitä miten eri aikoina alan tietoa ja taitoa on siirretty sukupolvelta toiselle, mihin käsitykset oman alan (yliopisto)oppimisesta ovat perustuneet ja miten näitä paradigman muutoksia on argumentoitu.

Henkilökohtainen pedagogisen asiantuntemuksen kehittyminen lähtee oman opettamisen taustalla vaikuttavien oletusten, näkemysten, perinteiden ja toimintatapojen tiedostamisesta. Se miten opetan ja miten oletan opiskelijan oppivan on jotenkin perusteltavissa, samalla tavoin kuin oman alani tutkimustieto. Pedagogiikalla on historia, nykyhetki ja tulevaisuus, ja se kiinnittyy aina enemmän tai vähemmän substanssialueeseen, sen käytäntöihin ja käsityksiin tiedosta ja oppimisesta.

Pedagogista asiantuntemusta voi kehittää, opettamista voi siis oppia ja tämä ei ole ristiriidassa substanssialueen asiantuntijuuden kehittymisen kanssa. Päinvastoin, esimerkiksi vertaisryhmässä tapahtuva opettamisen ja ohjaamisen oppiminen ja pedagoginen kehittämistyö synnyttää parhaimmilla uusia oivalluksia ja näkökulmia omaan tutkimustyöhön, taiteelliseen työhön tai akateemisen yhteisön toimintakäytäntöjen uudistamiseen.

Yliopisto-opetuksen vaikuttavuus ei kuitenkaan rakennu vain yksittäisten opettajien avulla. Yliopisto on oppimisyhteisö, jossa opiskelija ei ole asiakas vaan yliopistoyhteisön jäsen. Tämän takia ei ole mm. yhdentekevää miten ja ketkä ottavat uudet opiskelijat vastaa omassa koulutusohjelmassa ja laitoksella. Yhteisö tarjoaa malleja toimintakulttuurista, miten alalla opitaan ja toimitaan, mikä on tärkeää ja vähemmän tärkeää.

Ammatti-/koulutusalan identiteetin muodostuminen on keskeinen osa opiskeluprosessia. Koulutusohjelman tavoitteena on tukea opiskelijaa identiteetin rakentamisessa ja vahvistamisessa ja kasvussa ammattiyhteisön jäseneksi. Koulutusohjelma perustuu alan koulutusperinteeseen, tutkimustietoon, tietotaitoon ja tulevaisuusvisioihin ammatti-/tutkimus-/koulutusalan kehittymisestä ja alalla tarvittavasta asiantuntemuksesta. Opintojen myötä opiskelijan toivotaan oppivan tulevaisuudessa (oletettavasti) tarvittavia tietoja ja taitoja ja kehittyvän alansa eritysasiantuntijaksi.

Henkilökohtaisen opintosuunnitelman tekeminen opintojen alussa ja sen jatkuva päivittäminen opintojen edetessä ei ole opintohallinnollinen prosessi vaan oppimisprosessi, jossa opiskelijat pohtivat ja rakentavat yhdessä professorien, tutkijoiden ja opettajien kanssa oman asiantuntemuksensa ydintä ja mahdollisia tulevaisuuksia. Prosessi on haastava, mutta samalla äärimmäisen kiehtova ja täynnä mahdollisuuksia rikastuttavaan vuorovaikutukseen, jossa yhteisön jäsenet voivat tukea toisiaan ylittämään omat rajansa ja pääsemään parhaimpaansa.

Aalto-yliopistossa on menossa peruskoulutuksen koulutusohjelmien opetussuunnitelmien uudistaminen, joka kohdistuu erityisesti kandidaatin tutkintoihin. Tämä on yliopistouudistuksen ydintä, opetuksen ja koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden kehittämistä. Uudistaminen on tärkeä nähdä laaja-alaisesti ja tulevaisuutta rakentaen. Kyse ei ole vain rakenteiden, tavoitteiden ja sisältöjen uudelleenarvioinnista vaan myös opetus- ja oppimismenetelmistä ja opetuksen johtamisesta sekä oppimisympäristöistä, miten voisimme tehdä asiat toisin ja vieläkin paremmin.

Rajojen rohkea ylittäminen ja monialainen yhteistyö ovat keskeisiä tekijöitä uuden oppimiskulttuurin luomisessa. Oppimis- ja opetusmenetelmien ja oppimisympäristöjen on tuettava eri alojen opiskelijoiden ja opettajien kohtaamista ja kannustettava uusien toimintatapojen kehittämiseen. Yhdessä tekeminen ja erilaisuuden käyttäminen voimavarana ovat tärkeitä mahdollisuuksia. Pedagogiikka on osa substanssia.

Martti Raevaara