Paja Wanhassa Postissa 30-31.5.2012: Päivä I

Pajaryhmä Kontulassa

30-31.5.2012 järjestettiin Lähiö 2072 – projektin toinen verkostoitumispaja. Tällä kertaa tilaisuutta isännöi Vahanen-yhtiöt. Keskustelun teemat olivat nivottu korjausrakentamisen momentumin hyödyntämiseen liittyviin kysymyksiin. Verkostopajaa on valmisteltu keväällä järjestämällä sarjalla näkökulmapajoja, joissa aiheesta keskusteltiin kunkin osallistujatahon näkökulmasta. Työstetyt näkökulmakartat toimivat tämän pajan materiaalina.  Ensimmäisenä päivänä kuunneltiin alustuksia ja tehtiin ryhmätyötä, joiden tulokset esiteltiin päivän lopuksi. Seuraavana päivänä kuunneltiin lisää esityksiä, vierailtiin Kontulan Symppiksen ja Kontupisteen tiloissa. Tilaisuuteen osallistui tutkijoita Aalto-yliopistosta, yritysten henkilöstöä ja paikallisesti vaikuttavien tahojen edustajia. Paja järjestettiin Kontulan ostoskeskuksessa sijaitsevassa Wanhan postin tiloissa.

Juha Soilu: Korjausrakentamisen palvelut

Ensimmäisen puheenvuoron piti Juha Soilu (Vahanen-Yhtiöt), aiheena Vahasen korjausrakentamisen palvelut. Vahanen on ollut mukana lähiöiden korjausrakentamisessa jo 90-luvulla, kun ala alkoi kehittyä suomessa. Juha Soilu esitteli Vahasen palvelukomponentit lähiön korjausrakentamiseen liittyen. Kaikkia palikoita ei tarvitse kytkeä jokaiseen korjaushankkeeseen, vaan hanke räätälöidään tarpeen ja mittakaavan mukaan. Alkupään palvelut ovatkin kiinteistöpalvelua ja hankevalmistelua, joissa hanke räätälöidään mittakaavaan sopivaksi.

Juha Soilu (Vahanen-Yhtiöt)

Hankesuunnittelupalvelut on Juhan mukaan tärkein vaihe hankkeessa. Siinä määritellään laatutekijät, kustannukset ja aikataulut. Esimerkiksi pitää ratkaista, tehdäänkö perusteellinen julkisivun korjaus vai päälle rakennettu elinkaariratkaisu n. 15 vuoden päähän. Hankesuunnittelussa selvitetään lähtökohdat taloyhtiön pitkän tähtäimen suunnitelman (PTS) mukaan. Vaiheessa selvitetään taloyhtiön kassavirta ja mahdollisuudet rahoittaa korjaukset lisärakentamisella tai tilojen käyttötarkoituksen muutoksella.

Vahasella on kehitetty hankkeiden viestintäpalveluita. Esimerkiksi putkiremonttien puolella on kehitetty viestintämodulia, jossa tiedonkulku kohdistetaan eri ryhmille. Viestinnässä tärkeää on ”kansanomaistaminen”, sillä asukkaita ei saisi hukuttaa alan jargoniin. Erilaisilla tekstiviesti- ja web-sovelluksilla hankkeen eri tahot saavat eri tavalla mitoitettua tietoa projektista ja sen etenemisestä.

Vahasen vahvuutena esitettiin suunnittelupalvelut, projektijohto, rakennustekniikka, oman laboratorion materiaalitutkimus ja insinöörit, kaikki samassa talossa. Sisustussuunnittelupalvelut tulevat kyseeseen esimerkiksi saunaosastojen toiminnallisuuden ja viihtyisyyden näkökulmasta. Pihojen suunnittelun tarve on lisääntynyt. Pihat voidaan ottaa huomioon samalla kun tehdään julkisivu- ja putkiremontteja. Rakennesuunnittelua tarvitaan tehtäessä uusia parvekelinjoja. Muuten taloyhtiöiden korjaushankkeissa ei usein ole valtavia rakennussuunnittelutehtäviä, ellei olla tekemässä lisärakennusta tai vaikkapa parkkihallia. Talotekniikkapalveluissa tarkastellaan erilaisten rakentamisvaihtoehtojen elinkaaritarkastelut, joista voidaan esittää erilaisia vaihtoehtoja tilaajalle. Energiapalvelut voivat olla alueratkaisuja, vaikkapa korttelin yhteinen tuulivoimala tai kalliolämpö ja siihen liittyvä jakeluverkosto.

Esittelyn jälkeen syntyi keskustelua asuinrakennusten ”pitkän tähtäimen suunnitelmasta”, joka kuitenkin ulottuu lähinnä viiden vuoden päähän. Samalla Lähiö 2072-hankkeen nimeen asetettu 2072 tuntuu kovin kaukaiselta. Millä aikaperspektiivillä pitäisi ryhtyä luomaan rajapyykkejä tai tiekarttaa vuoteen 2072? Ihmiset eivät välttämättä sitoudu kovin kaukaisiin tavoitteisiin, ellei ole jotain josta ottaa kiinni. Kuitenkin tiedetään suuria trendejä, kuten ilmaston ja sään muutokset. Vaakasateet ja valumavedet piha-alueella ovat jo lisääntyneet. Rakennetaanko nyt sellaista, joka tulee kestämään nämä mahdollisesti voimistuvat kehityssuunnat, vai pitäisikö jo alkaa ottaa oppia sellaisista maista, joissa tämä on jo arkipäivää?

Ryhmätyö

Osallistujat kokoontuivat neljäksi ryhmäksi. Pöydille oli koottu yksi neljäsosa Vahasen näkökulmakarttaa. Kukin ryhmä käsitteli siten yhtä neljästä teemasta, jotka oli nostettu esiin Vahasen näkökulmakartasta. Ryhmien osallistujilla oli myös käsillä oman tahon näkökulmakartta. Näkökulmakartat ovat Juha Sollan opinnäytetyön aineistoa.

Teemat olivat Pelinappulasta pelaajaksi, Kestävä arki, Paikallinen luonne ja Yhteinen hyvä.

Ryhmä 1: Pelinappulasta pelaajaksi

Teeman lähtökohtana oli pohtia, miten passiivisesta käyttäjästä siirryttäisiin aktiiviseksi toimijaksi. Tähän liittyvät uudet kumppanuussuhteet (yhteistyössä erilaisia rooleja ja vastuita), monen suuntainen vuorovaikutus ja konkreettinen tekeminen.

Teeman kautta nähtiin mahdollisuuksia viestintätavan muutos, esimerkiksi viestiminen sellaisessa muodossa jota kaikki ymmärtävät, ehkä vähän humoristisestikin, esimerkiksi sarjakuvan muodossa ja jokaisen etenemän konkretisoimista juhlilla. Ryhmässä keskusteltiin, millä tavalla voidaan edistää osallistumisaktiivisuutta ja pohdittiin mitä mahdollisuuksia asukkailla olisi saada ”kannustin palkkaa”. Lisäksi esitettiin mahdollisuus valita kaikkien asukkaiden keskuudesta se henkilö pihaparlamentin edustaja, joka toimisi viestin välittäjänä rakennusurakoitsijan ja taloyhtiön välillä.

Haasteina nähtiin muutosvastarinta ja taloudelliset rasitteet. Tätä varten mietittiin tunteiden kanavoinnin ennakointia, jossa otetaan huomioon se, että asukkaat voivat ilmaista näkemyksiään ja jakaa kokemuksiaan yhdessä. Tähän voisi toimia apuna mm. pihaparlamentin edustaja, joka on saanut koulutusta toimensa tueksi ja yhteiset juhlat. Yhteistyön sujuvuuden kannalta merkittäviksi nostettiin hyvä käytös, kanssakäymisen kulttuuri ja muutosprosessin jälkihoito.

(Sari Dhima)

Ryhmä 2: Kestävä arki

Ryhmän keskustelu nosti esiin resurssien tunnistamista tärkeänä mahdollisuutena. Tärkeisiin resursseihin kuuluvat isoäidit ja isoisät. Lähiössä on nyt sukupolvet ylittäviä vahvoja verkostoja, jotka ovat usein piilossa. Vahasen näkökulmapajassa kommentoitiin että eri ikäluokien kohtaaminen on tärkeää. Keskustelu lähti siitä teemasta käyntiin. Eläkeläisyys on tärkeä resurssi yhteiskunnalle ja kestävälle arjelle. On aikaa tehdä muuta, toisin kun monilla nykyisilla kiireellisillä lapsiperheillä.

Myös tiloissa on mahdollisuuksia. Koulujen, tarhojen, ja seurakuntien tilat ovat tyhjiä iltaisin ja menevät hukkaan. On myös taloyhtiöiden omia tiloja. Mihin saa nyt käyttää näitä tiloja? Lähikauppojen aika on nyt ohi. Sen sijaan voisi olla kotijäätelö-mallisia kauppa-autoja. Taloyhtiö voisi toimia työnantajana jollekin toimijalle, esim. voisi palkata jonkun (vaikka asukkaan) pitämään kahvilaa kolme kertaa viikossa. Voisi olla enemmän paikkoja arjen askarteluihin.

Mihin ihminen asettuu kartalle on tärkeää. Voisi olla ”lähiötoimintakartta”. Mahdollisuudet syntyvät sääntöjen ulkopuolella tai kansalaistottelemattomuudella. Esimerkkinä oli rajan toiselle puolelle rakennettu pihagrilli asukkaiden yhteisvoimin. ”Helpompi on saada anteeksi kuin lupa.”

(Niamh Ni Mhorain)

Ryhmä 3: Paikallinen luonne:

Ryhmä keskusteli lähiöiden luonteesta niiden alkuperäisen ”tarkoituksen” kautta.  Pohdimme aluksi brändin roolia jonkinlaisena ulkopuolelta annettuna ohjauksena. Bränd-itermi koettiin jotenkin ei-tervetulleeksi, markkinoinnin välineeksi.

Alueiden särmikkyys, tai jopa retrous, voisi kohota alueen säilytettäväksi tai esiin nostettaviksi arvoiksi. Näitä ei kannattaisi edes yrittää hävittää. ”Ihannelähiö” tuntuu nykyään älyttömältä idealta, ja alueita voisi rauhassa kasvattaa omiin suuntiinsa. Pitäisikin lähteä alueen oman luonteen tunnistamisesta. Ei ole paha asia sinänsä, jos jollain alueella asuu tietyntyyppistä väkeä. Ei tosin voida kieltää mahdollisia segregaatio-ongelmia, mutta toisaalta standardikeskiluokkaa ei tarvitsisi ajatella joka puolelle.

Alueeseen liittyvät isot päätökset ovat ratkaisevia kehittymisen kannalta. Metropolia-koulun tulo alueelle takaa että alue on melkeinpä ”tuomittu elpymään”, kuten Laura Hassi asian ilmaisi. Tällaiset oikea-aikaiset päätökset ja investoinnit, ovat ison mittakaavan vaikuttavia ratkaisuja, joista pitäisi osata ottaa kiinni kokonaiskuvaa katsottaessa.

Korostamalla tietyntyyppistä rakentamista uusien asumiskonseptien kautta voisi vaikuttaa alueen houkuttelevuuteen ja rikastamiseen. Yksinkertaisena esimerkkinä tuli mieleen loft-asuminen, mutta toisaalta mahdollisuudet etätyön tekemiseen ”kolmansissa paikoissa”, esim. kivijalan tai ostarin tilojen avulla, voisi myös vaikuttaa alueen luonteeseen. Mellunkylä voisi olla vaihtoehtona perheille, jotka haluavat ekologista elämäntapaa. Rakennustavan erilaisuus suhteessa kantakaupunkiin voi olla vetonaula.

Tähän liittyen, tietomallintamisen kautta voitaisiin suunnittelussa tarjota paremmin erilaisia vaihtoehtoja, kenties myös korjausrakentamisessa. Asukasosakeyhtiöt eivät kustannussyistä voi tuottaa paljon vaihtoehtoja. Tietomallinnuksen nykysuuntauksessa on kylläkin vaarassa unohtua asukas- ja käyttäjänäkökulman potentiaali, esimerkiksi visualisointi ja havainnollistaminen. Tietomallinnus on vielä kovin paljon suunnittelijoiden ja tiettyjen urakoitsijoiden väline.

(Tero Heikkinen)

Ryhmä 4: Yhteinen hyvä

Ryhmässä tarkasteltiin lähiöasumista yhteiskunnan kokonaisvaltaisemmasta perspektiivistä, ottaen huomioon megatrendit, historian ja alueellisten laajojen hankkeiden merkitys alueen yleisen hyvinvoinnin edistämisessä.

Mahdollisuuksiksi hahmoteltiin mm. shared value, osallistumisen lisääntyminen ja sitä kautta infra koetaan paremmin omaksi ja tietoisuus omasta ympäristöstä ja vastuunottaminen siitä kasvaa. Halu ja kyky tehdä yhdessä kasvaa ja kansalaisosaaminen maallikkoprojektien yhdessä tekemiseen kasvaa.

Hahmottelun kautta saadaan enemmän vaihtoehtoja esiin ja ei-insinöörienkin on helpompi ottaa kantaa heidän ympäristöönsä vaikuttaviin ratkaisuihin. Hahmottelusuunnittelun avulla käyttäjätiedon esiin saanti voi tulla helpommaksi. Tähän liittyi myös läpinäkyvyyden parantaminen erityisesti kunnissa koko rakentamista koskevassa päätöksenteossa.

Mahdollisuutena nähtiin myös se, miten korjausrakentamisprosessi tai –hetki voi olla parantava prosessi ja tuoda alueelle kaikkea muutakin hyvää muun muassa yhteisöllisyyden lisääntymistä, uusia parempia käytäntöjä tilojen käyttöön tai resurssien esimerkiksi työkalujen jakamista ja yhteiskäyttöä.

(Jessica Karhu)

Keskustelujen jälkeen ryhmien teemakartat ripustettiin seinälle yhteiseksi kuvaksi.