Paja Wanha Postissa 30-31.5.2012: Päivä II

Työpajan toinen päivä jatkui esityksillä.

Niamh Ni Mhorain (Aalto) esitteli opinnäytetyönsä etenemistä. Miten 60 ja 70-luvun asuinkerrostalojen yhteistilat voivat tukea ihmisten moninaistuvaa arkielämää? Projekti pyrkii visioimaan miten jaetut tilat, kuten pihapiirit, sisäänkäynnit, porrashuoneet, käytävät, varastotilat, kerhotilat, saunaosastot ja pesutuvat voitaisiin käyttää voimavarana ja muunnella tai käyttää eri tavoilla parantamaan erilaisten ihmisten asumisviihtyvyyttä.  Kun 60-luvulla asukaskerhossa näytettiin elokuvia lapsille talon pyöräsuojassa, tänään osittain samat asukkaat kokoontuvat kerran viikossa seniorikerhossa vuonna 1998 kellariin rakennetussa kerhotilassa. Talon yhteistilojen historiasta on rakennettu aikajana, joka jatkuu tulevaisuuteen. Mihin voisi tänään käyttää tyhjäksi jääneitä tiloja? Mitä voisi muunnella seuraavan putkiremontin parissa?

Niamh esitteli työssään esiin nousseita teemoja ja löytämiään esimerkkejä. Yleispätevyyden vaatimukset saattavat vesittää ideoita tilankäytöstä, kun ne sopivat kenties vain yhden ihmisryhmän tarpeisiin. Tilojen muuntuvuus ja soveltuvuus erilaisiin käyttötarkoituksiin voitaisiin ottaa paremmin huomioon. Hallinnolliset, ylläpito- ja omistustekijät pitää ymmärtää, jotta tilojen potentiaalia voisi ylipäätään käyttää.

Rakennuksien ulko- ja sisätilan välistä rajaa voitaisiin myös häivyttää, ja yleensä kulkureitteinä nähdyn tilan mahdollisuuksia pitäisi pohtia. Rappukäytävissä on paljon neliöitä jotka voisivat olla myös oikeassa käytössä. Yhteisöllisyys tai yhteistilat eivät aina tarkoita yhdessä samaan aikaan käytettyä tilaa. Autotallit, joista osa toimii varastotilana, voisivat toimia mahdollisina paikkoina pop-up toiminnalle tai työpajoille. Korjausrakennuksen yhteydessä rakennuksen äänimaailmaa voisi parantaa. Tämä mahdollistaisi paremmin Niamhin esityksessä kuvattuja käyttömahdollisuuksia. Bändiharrastus kellarissa tai lasten leikkiminen rappukäytävässä asettavat kovia vaatimuksia äänieristykselle.

Heidi Majander: Kestävä yhteisöllisyys asumisessa

Heidi Majander (Vahanen) kertoi tutustumiskäynnistä Vaubanin kaupunginosassa Freiburgissa. Vaubanin ekologinen kaupunginosa on esimerkki alueen voimakkaasta asukasaktiivisuudesta. Tässä n. 5000 asukkaan kaupunginosassa on tuotu luonnonelementtejä itse kaupunkiin ja kehitetty ekologisia energiaratkaisuja. Alueella on II maailmansodan aikainen kasarmialue, jonka asukasaktiivit ovat saaneet hallintaansa. Vanhat rakennukset on otettu käyttöön asunnoiksi, ja harkitulla uudisrakentamisella ja kaavaan vaikuttamisella on saatu aikaan vision mukainen kaupunginosa. Tavoitteeksi on otettu mm. autoilun rajoittaminen ja kevyen liikenteen tukeminen sekä rakennuksissa energiasäästö. Hankkeen kehitystä on mahdollistanut joustava asemakaavoitus, esimerkiksi pyöräilyn ja kävelyn tukeminen on siten saatu läpi.

Muutoksen taustalla on ollut aktiivinen ryhmä ja selkeät tavoitteet sellaiseen asuinalueeseen joka miellyttää itseä. Ryhmää on ohjannut ideologinen tahto, esimerkiksi passiivi- tai plus-energiarakentamisen motiivina ovat olleet mm. ydinvoiman vastustus etelä-saksassa ja halu löytää vaihtoehtoisia energiamuotoja. Ekologinen ajattelu pyrkii kokonaisvaltaisuuteen, suositaan aurinkopaneeleita ja sadevedet suodatetaan maahan. Pyöräilynkin tukemisella voi ajatella olevan kauaskantoisia vaikutuksia: Jos pyöräily pitää ihmiset paremmassa kunnossa, ei vanheneva väestökään kokonaisuudessaan tarvitse vanhuspalveluita niin aikaisin.

Aatemailman vaikutus näkyy myös arkkitehtuurin moni-ilmeisyydessä. Sen sijaan, että tehtäisiin ”ruohokenttiä”, on alueelle tuotu pikemminkin biodiversiteettiä edistävää niittymäistä kasvustoa, ja alueella on salliva suhtautuminen kotieläinten pitämiseen. Vaubanissa rakennusten ilmettä ei ole yhtenäistetty, parvekkeet ja materiaalit voivat vaihdella paljonkin, mutta ympäristö on silti pysynyt varsin eheänä.

Vauban tuntuisi olevan näyttö vahvan ideologian toteutumisesta. Jos vallitsee ajattelu, että naapureita ei haluta nähdä, ja yhteistilat kuitenkin rikotaan, niin tällaisessa ideologiassa voi tuskin saada aikaan mitään yhteisöllistä. Asukkaille ei kuitenkaan pitäisi tulla huono omatunto siitä, jos ei osallistu alueen yhteiseen ”teemaan”.

Larri Helminen: Yhteisöllisyys ja yhteistoiminta.

Larri Helminen kertoi omasta roolistaan Kontulan aluekehittämisen ”sekatyömiehenä”. 90-luvun puolivälin ja 2000-luvun alun EU-rahoitteisten projektien päätyttyä nousi kyse hyvin alkaneen toiminnan jatkuvuudesta. Haasteena oli aktivoida asukasjärjestöt, yrittäjät ja keskeiset virkamiehet alueelta innostumaan. Lähidemokratiaa edistävä Vetoa & Voimaa Mellunkylään- hanke on ollut keskeinen tekijä toiminnan aktivoimisessa, esimerkkinä 7-8 kertaa vuodessa järjestettävän aluefoorumit ja Wanhan postin tilojen käyttöönotto. Alueen poliitikot ja vaikuttajat onkin jo saatu mukaan. Larri Helminen esitteli myös pajaan osallistujille Kontulan Symppiksen, Wanhan postin ja KontuPisteen tilat.

Larri Helminen (vasemmalla)

Verkostojen rakentaminen on ollut pitkä työ. Helminen on ollut perustamassa vuosittaista Kontufestaria, mikä on ollut yksi merkittävä moottori verkostojen kehittymiselle. Kontufestari ei suinkaan ole alueen ainoa tapahtuma, ja pajan aikana käynnissä olleet Juhlaviikot ovat myös osoitus yhteisöllisestä toiminnasta. Kesä aukeaa Skidirockin ja muiden juhlien tunnelmissa. Tapahtumallisuutta onkin kehitetty koko Mellunkylän laajuudella. Kivikossa on Ihana Kivikko-tapahtuma ja Helsinki-päivänä Ostarifestari Kontulassa. Jokainen tekee omansa, saman sateenvarjon alle. Kaikki hyötyvät yhteismarkkinoinnista ja järjestäjät auttavat toinen toistaan.

Larri näkee myös ostoskeskuksen vaalimisen ja jatkuvan kehittämisen tärkeänä alueen yhteisöllisyydelle. Ostari on olohuone ihmisille, kontakti arkielämään, mentiinpä sitten kahvilaan tai pubille. Ostoskeskus käsitetään sosiaalisena olohuoneena eikä vain bisnespaikkana. 60-luvulla perustettu ja 80-luvulla laajennettu Kontulan ostoskeskus onkin edelleen elinvoimainen ja kävijämäärät korkeita, 30000 päivässä. Larrin näkemyksessä KontuFestari ja ostari ovat molemmat yhdessä luomassa ympäristöä luontevalle verkostoitumiselle.

Keskusteltiin myös ensimmäisenä päivänä puheenaiheeksi nousseesta aluekoordinaattorin roolista. Lähidemokratian kehityksen kannalta voisi olla mielekästä, jos kaupunki jaettaisiin kartta-alueisiin ja nimettäisiin asukaslähtöiset toimijat. Vaikka paikallistoimijoiden ja yrittäjien kesken on saatu paljon aikaan, voisi olla hyödyllistä saada myös rakentaminen ja kiinteistöala enemmän mukaan. Asukasyhteistyö voi olla vaivaannuttavaa rakennusviraston edustajille, toisaalta kommunikointi asukkaiden suuntaan on edelleen liian byrokraattista.

Sanaympyrä ja teemojen selitykset

Päivän lopuksi koostettiin jälleen sanaympyrä, jatkeena jo edellisenä päivänä tehdylle sanakierrokselle. Kaikki saivat vuorollaan sanoa päivien pohjalta mieleen tulleen tärkeän sanan tai asian, ja lopuksi kukin sai yhdistää kaksi sanaa.

Eniten yhdisteltyjä: Mahdollisuus, Hyvänluontitalo, Vapaa yhteiskunnallinen aluekehitys, Cool, Kohtaaminen, Biodiversiteetti, Asukkaiden vaikutusvalta, Ymmärrys, Kuvittelu, Asukasvoima.

Aikaisemman pajan (Helsingin Energia 27-28.3) yhteydessä korostui yritysten ja yhteiskunnan vastuu ja mahdollisuudet, sekä keskinäisten tavoitteiden ja parantamismahdollisuuksien löytäminen. Tällä kertaa puhutti asukkaiden aktiivisuus ja mahdollisuudet oman elinympäristön muokkaukseen.

Kohtaaminen ja kanssakäyminen ovat aivan välttämättömiä perus edellytyksiä. Puhuttiin myös tilanteista ja tapahtumista, joissa ihmisten väliset erot hetkellisesti häviävät. Tästä eron katoamisesta jää yhteisölle muisto ja kokemus. Alueen kehittymiselle ja potkimiselle pitää antaa tilaa ja mahdollisuuksia, niistä pitää myös osata ottaa kiinni. Sekä ympäristön että asukkaiden ja rakennusten biodiversiteetistä täytyy pitää huolta. Oivaltavasti rakennukset voidaan nähdä myös hyvän luonnin välineinä. Perinteisellä design-cool ajattelullakin on sijansa rinta rinnan rouhevassa tee-se-itse asuinympäristössä. Kuvittelukyky korostui merkittävänä voimana, sillä tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan näkemyksiä ja tahdon kuvittamista.