Paja Kontulankujalla 27-28.3.2012

Kontulankujan tiloissa järjestettiin 27-28.3.2012 ensimmäinen Lähiö 2072 – projektiin osallistuvien tahojen välinen verkostoitumispaja. Työpajaa isännöi Helsingin Energia, ja teemaltaan tilaisuus oli painottunut asuinalueiden energiasäästökysymyksiin. Tilaisuudesta tehtiin kaksipäiväinen, jotta osallistujat voisivat ensimmäisenä päivänä perehtyä aiheeseen ja ”nukkua yön yli”. Tilaisuuteen osallistui professoreita, tutkijoita ja opiskelijoita Aalto-yliopistosta, yritysten henkilöstöä ja paikallisesti vaikuttavien tahojen edustajia.

Ensimmäinen päivä

Turo Eklund (Helsingin Energia) piti ensimmäisen puheenvuoron. Tulevaisuuden asumisen yleinen haaste on se, että ihmisille pitäisi tuottaa hyviä palveluita kuormittamatta ympäristöä. Tähän vaikuttavat toisaalta asuntokannan parantaminen ja tehokkuustoimenpiteet, mutta hyvin vahvasti myös kulutustottumukset ja ihmisten käyttäytyminen. Taloissa on yhä enemmän sähkölaitteita ja elektroniikkaa, siinä missä lämmitykseen kuluva energiankulutus on tasoittunut tai jopa vähentynyt. Energiatehokkuuden määritelmäkään ei ole ongelmattoman yksiselitteinen. Hyvät säästösaavutukset yhdellä saralla voivat paljastua laajemmin katsottuna kannattamattomiksi. Helsingin energia pyrkiikin näkemään energiankulutuksen tuotannosta palveluihin kokonaisketjuna. Helsingin Energian rinnakkaishankkeessa Smart district heat – fiksu kaukolämpö energiasäästöjä lähestytäänkin tässä mielessä ”fiksusti”, ei vain älykkäästi. Samalla pitäisi ottaa huomioon erilaisten asumisalueiden erilaiset tarpeet. Kantakaupungin ja lähiön kehittäminen energiatehokkuusnäkökulmasta ovat kaksi eri asiaa.

Taru Hynynen piti esityksen tutkimuksesta liittyen Helsingin Energian kaukolämpöpalvelujen käyttäjäkokemuksiin. Asiakkaalle kaukolämpö ei helposti näyttäydy palveluna, vaan osana infrastruktuuria. Kokonaiskuva palvelun kattavuudesta ja sen osapuolista jää abstraktiksi ja epäselväksi. Kaukolämmöstä ei puhuta riittävän monipuolisesti, vaan painotus on teknisessä keskustelussa. Asukkaan kokemus ja tunnepohjaiset päätökset tulisi ottaa myös huomioon.

Tulevaisuuden skenaarioihin virittäydyttiin kahvikuppitehtävän avulla. Huomionarvoisia ideoita nostettiin esille kahvikupin muodossa, ja kytköksiä mahdollisiin energiapalveluihin hahmotettiin lippujen avulla.

Päivällä keskityttiin opiskelijoiden tekemiin skenaarioiden käsittelyyn. Opiskelijaryhmät esittivät neljä skenaariota, jotka pohjautuvat Mellunkylässä tunnistettuihin piirteisiin, joita voitaisiin tulevaisuudessa korostaa. Skenaariossa Maailman kotoisin metroasema Kontulan identiteettiin vahvasti kuuluvasta metroasemasta tehdään toiminnan keskus, sen sijaan että se jäisi pelkäksi liikenteen nivelkohdaksi. Monikulttuurisuutta tukeva Suomen harmonisin äänimaisema tuo luonnonympäristön, hiljaisen liikenteen ja kulttuurien moniäänisyyden yhtenäiseksi vetovoimatekijäksi. Euroopan suosituin liikuntaturismi -visio tuo esille Mellunkylässä jo nyt voimakkaasti läsnä olevia urheilu- ja liikuntamahdollisuuksia kansainvälisestikin merkittävänä vetovoimatekijänä. Helsingin omavaraisin yhteisö taas korostaa uudenlaisia, merkityksellisiä toiminnan tapoja, joissa asukkaat voivat yhdistää harrastuksia alueen rikastamiseksi, esimerkiksi hyötyviljelyä.

Osallistujat jakautuivat keskustelemaan kunkin skenaarion kiinnostavista piirteistä energiateemaan liittyen. Kesä-ryhmässä pohdittiin tilojen jäähdytystä mahdollisena energiapalveluna, ja tätä kautta kohtauspaikkojen merkitystä kaupunkitilassa.  Mieluisat oleskelupaikat usein vain ovat niitä, joissa oleskelu ei ole sallittua, kuten metroasemilla. Metroasema nousi keskeiseksi myös Talvi-ryhmässä, jossa keskustelijat miettivät miten asema voisi olla yksilöllisempi, toiminnallisempi paikka. Metroasemalla voisi olla vaihtuvaa taidetta, ja se voisi olla alueen yhteinen menopaikka. Talvesta pitäisi voida nauttia, eikä vain suojautua siltä, joten luistelukenttä ja harrasteet keskeisellä paikalla voisivat edistää tällaista ajattelua. Toki alueella on jo paljon talviharrastemahdollisuuksia, mutta niiden keskeisemmällä ja epätavallisemmalla sijoittamisella voitaisiin ohjata kuivaksi tai yksipuoliseksi koettuja paikkoja. Kevät-ryhmä mietti äänimaisemaa ja niitä seikkoja, jotka aikaansaavat positiivisen tai negatiivisen äänimaiseman. Äänimaiseman subjektiivisuus asettaa haasteita tarkoitushakuiselle äänisuunnittelulle. Eri kulttuureissa on erilaisia ajatuksia soveliaista äänistä ja äänekkyydestä. Toisille metron saapumisääni voi olla kotoisa, toiset saattavat pitää sitä ahdistavana. Liian hiljaiset asunnot voidaan kokea luonnottomiksikin. Asunnon infrastruktuuriin liittyvän äänimaiseman pohtiminen korjausrakentamisen yhteydessä voitaisiin nostaa vahvemmin esille.

Larri Helminen (KontuKeskus ry) totesi, että opiskelijoiden visioissa on piirteitä, jotka voitaisiin nostaa esille jo vuonna 2022, eikä 2072. Alue on kuulu vihreydestään, ja Mellunkylässä voi jo nykyäänkin nauttia hiljaisuudesta. Täydennysrakennuskaavailut ovatkin herättäneet huolta viheralueiden menetyksestä. Äänimaiseman tärkeys korostuu Kontulan ostarilla, jossa erilaisia elämän taustamusiikkeja on vuosien varrella kokeiltukin. Lopulta päädyttiin hiljaisuuteen! Mellunkylän tunnustaminen liikunta-alueena on sinänsä jo vanha juttu, ja voitaisiin tehdä enemmän markkinoimisen ja viestinnän saralla, kenties juuri kansainvälisellä tasolla.

Eeva-Liisa Broman Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta esitti myös kriittisiä näkemyksiä visioita kohtaan. Maailmaan kuuluu myös ilkivaltaa, ja tapa jolla visioissa esitetään konkreettisiakin ratkaisuja jättää tällaiset seikat helposti huomiotta. ”Liikuntaturismin” eteen pitäisi tehdä kotimaassa työtä, ennen kuin historiallisesti maineikkaiden ympäristöjen kanssa voidaan kilpailla. Voidaan myös kysyä, riittäisikö ihmisten aika omavaraiseen tuotantoon vielä päätyön ohella? Toisaalta Eeva-Liisa korosti, että voimakkaita näkemyksiä tarvitaan, pitää haluta mahdottomia, sillä laimeat tavoitteet jäävät jalkoihin.

Toinen päivä

Seuraavana päivänä jatkettiin teemoista esitysten äärellä. Nyt kuitenkin keskityttiin tutkijoiden esityspuheenvuoroihin ja niiden ympärillä käytyyn keskusteluun. Kunkin esityksen jälkeen lisättiin ”sanaympyrään” esityksen aikana tai sen jälkeen mieleen tulleita tärkeitä käsitteitä. Näin saadaan muodostettua yhteistä kuvaa siitä, mitä asioita alueen kehittämisessä ja tulevassa korjausrakentamisaallossa pitäisi ottaa huomioon.

Esityksiä seurattiin Kontulankujan kotoisassa ympäristössä. Keskellä Turo Eklund, Helsingin Energia.

Turo Eklund (Helsingin Energia)

Turo Eklund alusti myös toisen päivän ohjelmaa, osin Jarek Kurnitskin esityksen pohjalta. Tutkimukset Euroopassa ovat osoittaneet, että korjausrakentamisen energiasäästövaikutukset ovat 30 – 50 % odotetusta. EU:n tiekartta kohti kilpailukykyistä vähä-hiilipäästöistä ekonomiaa tuntuu tulosten valossa ylioptimistiselta. Vuoden 2020 tavoitteet primäärienergian kulutuksen suhteen tuntuvat epärealistisilta, siinä missä päästötavoitteet ovat raiteillaan.

Ei näytä siltä, että Suomessakaan laajalla korjausrakentamisella saavutettaisiin niin merkittäviä vaikutuksia energiakulutuksen suhteen. Puolittumistavoitteet eivät tunnu uskottavilta. Pitäisi miettiä, josko korjausrakentamista olisi vähemmän, mutta tehokkaampaa. ”Helppo” korjausrakentaminen tulee toteutumaan väistämättä. Huomio ja rajalliset resurssit voitaisiin keskittää vaikeampiin, mutta vaikutukseltaan tärkeämpiin kohteisiin. Rakentamismääräysten tulisi rohkaista kirurgisempiin ja vaikuttavampiin toimenpiteisiin ja estää tarpeettomien, jopa hölmöjen remonttien toteuttaminen. Taloyhtiöiden strategioihin pitäisi saada 15 – 20 vuoden perspektiivi. Jos korjaaminen ei ole taloudellisesti mahdollista juuri nyt, pitäisi silti voida varautua tulevaan. Tässä on tilausta uusille palvelukonsepteille, ohjausmekanismeille ja opastukselle.

Gary Watkins (Aalto-yliopisto, NEPTUNE, Network for Environmental ProjecTs, United in Europe)

Gary Watkins esitteli tuloksia monikansallisen, monitieteisen opiskelijaryhmän työskentelystä. Mikro-makro tehtävänannossa pohdittiin Laajasalon alueen uudelleenkehittämistä, hyödyntäen olemassa olevaa infrastruktuuria. Opintokokonaisuudessa oli tarkoitus työskennellä olemassa olevan kontekstin ja projektityöryhmäpohjaisen työskentelyn keinoin. Opiskelijaryhmä tutki konseptia laskennallisesti ja rakenteellisesti siten, etteivät tulokset jää pelkiksi visioiviksi kuviksi vaan ilmentävät myös tehtyä suunnittelutyötä.

Voittaneessa aluekonseptissa keskeiseksi elementiksi nousee tiiviin alueen yhteisöasumista korostava pyramidimainen asumiskompleksi. Ehdotuksessa tarkastellaan puurakentamisen mahdollisuuksia passiivitalorakentamisessa. Konseptissa korostuu eräänlainen ”yhteisöllinen luksus” motiivina kerrostaloasumisen yhteistilojen kehittämisessä. Esimerkiksi rakennuksessa on laadukas saunaosasto yksittäisten pienien asuntosaunojen sijaan. Samalla käännetään ympäri vallitseva näkemys siitä, että kerrostalon arvoasunnot sijaitsisivat aina ylimmissä kerroksissa.

Jack Whalen (Aalto-yliopisto)

Sosiologi Jack Whalen piti esityksen kalatalouden- ja tuotannon monimutkaisesta kentästä. Mikä on kestävää kalataloutta? Jo määrittelykysymykset sisältävät paljon konflikteja. Mitä kalaparvilla tarkoitetaan, riippuu tahojen intressistä. Onko kyseessä tieteelliset vai teollis-taloudelliset määritelmät, vai poliittisten tahojen ja kalataloudesta riippuvaisten yhteisöjen määritelmät. Kalastajien käyttämät välineet ja tekniikka, erityisesti teolliset kalanpyyntilaivastot ja kalojen teollinen prosessointi nousevat merkittäviksi. Ekosysteemin kokonaisuudessa yhden kalalajin tehokas, kestäväkin viljely voi vahingoittaa biodiversiteettiä, joka kokonaisuudessaan on tarpeellinen kalojen ja meren eliöiden hyvinvoinnille. Lopulta vaikutukset ulottuvat myös ihmisten biosfääriin. Ihmisyhteisöissä kokonaiset elämäntavat tulevat uhatuiksi kalakantojen romahtaessa, puhumatta kauaskantoisemmista, vaikeasti ennustettavista vaikutuksista.

Kalatalouden kysymykset ovat kiistanalaisia, ja vaikuttaminen saa sodankäynnin piirteitä, strategioiden ja taktiikoiden muodossa. Tieteellinen analyysi ja raportointi ovat vain yksi kulma kenttää, jossa taloudellinen painostus ja syyllisten julkinen häpäisy ovat keskeisiä vaikuttamisen keinoja. Kuluttajia voidaan valistaa tiedostavampiin tottumuksiin ja yhteisöjä voidaan valmentaa muutostilanteita varten. Suuret ostajat, kuten pikaruokalaketjut, ovat merkittäviä vaikuttajia. Jos kalantuotanto loppuu, eivät ruokaketjut voi tarjota tuotteitaan. Suurten ketjujen sanoma voi ohjata myös kalanpyyntimenetelmiä. Heidän sanomallaan on painoarvoa, kun ratkaistaan mitkä pyyntimenetelmät ovat hyväksyttäviä.

Tieteellinen tutkimus voi tarjota todistusaineistoa. Tarvitaan kuitenkin lupausta taloudellisesta hyödystä, että vaikuttavien suuryritysten suuntaa voidaan liikuttaa. Tällaiset päästään lopulta yhteiskunnan säädöksiin. Nämä kolme tekijää näyttäytyvät ikään kuin ketjuna. Whalenin esitys kalatalouden yhteiskunnallisiin tekijöistä on valaiseva myös muiden kompleksien yhteiskunnallisten kysymysten suhteen. Alueen kehittämisen liittyvät kiistakohdat ovat samalla tavalla monimutkaisia. Asuinalueisiin liittyy ihmisyhteisöjen elämäntapoja, suurten yritysten taloudellisia päämääriä ja yhteiskunnallisten päätösten kauaskantoisia seurauksia. Tieteellinen näyttö, taloudellisesti vaikuttavien tahojen intressi, ja säädöksien ohjaava vaikutus voidaan esittää suuren mittakaavan mallina myös aluekehittämisen keskustelussa.

Päivän päätös: Sanaympyrä

Yleisö sai lisätä mieleen tulleita asioita ja sanoja sanaympyrään aina kunkin esityksen jälkeen. Siten sanat, jotka aluksi ovat näyttäneet tärkeiltä, eivät välttämättä koeta niin merkityksellisiksi päivän myöhemmässä vaiheessa. Lopussa pyrittiinkin yhdistelemään sanoja kiinnostavilla tavoilla. Samalla kaikki päivän aikana esiin tulleet sanat ovat tärkeitä aiheeseen liittyviä teemoja.

Sanaympyrä ja yhdistelmät päivän lopussa.

Ensisijaisesti yhdisteltyjä sanoja: Lifescape, win-win, healthy, choices&consequences, timescales.

Osapuolien kesken on voimakas halu nähdä pitkiä aikavälejä ja ymmärtää ihmisten elämää laajasti. Sitoutuminen asuntolainaan on hyvinkin pitkäaikainen prosessi. Mistä nyt puuttuu ymmärrystä, on vaihtoehtojen, valintojen ja seurauksien hahmottaminen. Esimerkiksi korjausrakentamiseen liittyviä vaihtoehtoja, skenaarioita pitäisi havainnollistaa ymmärrettävällä tavalla siten, että osapuolet näkevät niistä aiheutuvat kustannukset ja hyödyt pitkällä aikavälillä. Tämä liittyy myös laajemmin alueen sosiaaliseen ja energiatehokkaaseen kehittämiseen, ja toisaalta valistuneempaan asiakkuuteen. Ratkaisujen tulisi olla oikeasti osapuolia hyödyttäviä, eikä vain tyydyttäviä kompromisseja. Alueen kehittämisen ”terveys” viittaa inhimillisiin ratkaisuihin, mitä tulee esimerkiksi juuri korjausrakentamisen aaltoon. Uudet konseptit tulisi kehittää asukaslähtöisesti.

Muita yhdisteltyjä: fascinating uncertainty, long-term, co-renovation, communication, ”crazy”, study your building, incentives, buy-in, trust, great story, process, battle, improvements, flexibility, sensibility/sensitivity, new service concept.

Tietty epävarmuus asioiden suhteen täytyy hyväksyä, nähdä jopa mielenkiintoisena. Tarvittaisiin tekijöitä, joille epävarmuuden kanssa työskentely näyttäytyy mahdollisuutena. Tällainen työskentelytapa kysyy tahojen välistä luottamusta, joustovaraa, myös hulluja visioita, hienoja tarinoita ja kokeiluja. Alueen parantamisessa pitäisi korostua yhteinen prosessi, ja viestinnän läpinäkyvyys. Samalla ihmiset voisivat ymmärtää enemmän oman rakennuksensa toiminnasta, ja vastuukin ymmärtää siihen liittyviä tekijöitä. Tämä ei välttämättä tarkoita teknistä ymmärrystä, jos parannus- ja palvelukonseptit osataan ajatella uudella, kokonaisvaltaisemmalla tavalla. Yhteiskunnalliset kiistakysymykset saavat suorastaan sotamaisia piirteitä ja retoriikkaa. Energiasäästötavoitteet yhteiskunnallisella tasolla esitetään helposti yksiulotteisena ”projektina”, jossa on selkeän numeerisia päämääriä. Entä sitten kun tavoitteet on saavutettu? Asetetaanko rima taas korkeammalle? Onko tuloksena sittenkään hyvä elämä? Tässä voisi peräänkuuluttaa tervettä järkeä ja herkkyyttä.

Osallistujien kesken vallitsi yhteisymmärrys tarpeesta pitkän tähtäimen ajatteluun, jossa asukkaille ja taloyhtiöille havainnollistuvat valintojen seuraukset. Ympäristön kehittäminen tulisi olla yhteinen prosessi, jossa kaikilla on motiivi ja hyöty osallistumisesta ja toimijuudesta.

Kaiken kaikkiaan työpajassa korostui tarve paitsi ymmärtää asukkaiden näkökulmaa paremmin, myös miettiä, miten asukkaat voisivat olla aktiivisempia toimijoita oman ympäristönsä kehittämisessä. Toisaalta korjauksiin liittyvä tieto tulisi olla helpommin ymmärrettävää, mutta myös asukkailla pitäisi olla motiiveja kehittää omaa ymmärrystään. Monet asukkaat eivät ymmärrä rakennuksiin liittyvien palvelujen sisältöä, eivätkä välttämättä ole kiinnostuneita siitä, mistä esimerkiksi energia tulee tai mihin kaikkeen palvelu ulottuu.  Korjausrakentaminenkin näyttäytyy usein välttämättöminä pahana ja kovin teknisenä aiheena, johon puuttuminen ei koeta mielekkäänä. Uusissa palvelukonsepteissa pitäisi miettiä kaikkien eri tahojen motiivia osallistua ja keinoja välittää ymmärrystä parannusten ja muutosten seurauksista ja tarpeellisuudesta. Taloyhtiöille ja asukkaille tulisi voida havainnoida erilaisten ratkaisujen seuraukset lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä.

Opiskelijoiden esittämissä visioissa korostuu julkinen tila, ja eivät ehkä siten näytä kytkeytyvän taloyhtiöiden tai kortteleiden perusparannukseen. Kuitenkin niiden kautta voi nähdä alueen identiteettiin liittyviä suuria teemoja joida voidaan haluttaessa säilyttää ja korostaa. Tähän voisi löytyä keinoja ja liittymiä myös alueellisesti ajatellun yksittäisten perusparantamishankkeiden kautta. Tietoisuus energiankulutuksesta tai asumiseen liittyvistä palveluista liittyy myös laajempaan tietoisuuteen alueen ominaisuuksista ja strategisista tavoitteista. Kehittyykö Mellunkylä esimerkiksi autottomampaan suuntaan, jolloin paikalliset liikuntamahdollisuudet ja äänimaisema korostuvat eräänlaisina ajureina ja virikkeinä myös yksittäisten rakennusten toimintojen ja ominaisuuksien kehittämisessä? Tällaiset laajat näkökulmat voivat näyttäytyä niinkin konkreettisissa ja yksityiskohtaisissa seikoissa kuin autojen pysäköintitilojen ja pyörävarastojen ja väylien toteuttamisessa.