Oppimispäiväkirja toisesta luennosta

Luennon alussa Simo varoitti että terminologiaa tulee paljon eikä ollut väärässä.  Aivoissa on todella paljon eri alueita — isot aivot ja pienet aivot, väliaivot, keskiaivot, aivosilta.  Ja sama latinaksi.  Nimeäminen on onneksi pääasiassa varsin loogista ja englanninkieliset termit tulevat suoraan latinasta.  Jonkin verran helpottaa myös varmasti pidempään aihepiiriä tutkivalle, että aivojen rakenne on kaikilla selkärankaisilla samanlainen.

Opimme, että aivot koostuvat pääasiassa kahdesta päätyypistä soluja — neuronit ja glia-solut.   Neuronit ovat aivojen solut, joissa varsinainen prosessointi tapahtuu, gliasolut puolestaan tukisoluja, jotka mahdollistavat neuronien toiminnan.  Ne tuovat ravintoaineita neuronille, vievät kuonan pois, ja tukevat aivojen puuromaista rakennetta myös fyysisesti.

Aivokuori koostuu harmaasta aineesta, aivojen syvemmät alueet vaaleasta aineesta.  Harmaa aine saa värinsä neuroneista, vaalea aines aksonien myeliinitupeista ja gliasoluista.  Aivokuorella on alueita, jotka ovat erikoistuneita tietyn tehtävän hoitamiseen — näkö, kuulo, puheentuottaminen ja monia muita.  Korkeammat aivotoiminnot ovat vaikeasti paikallistettavia, osaksi ehkä siksi, että toiminta ei ole niin paikallista, mutta toisaalta varmasti myös siksi, että korkeampien aivotoimintojen etsimiseen on vaikea kehittää koejärjestelyjä.

Ainakin minulle hermosolujen sähköinen toiminta, pääasiassa siis aktiopotentiaalin eteneminen, jäi epäselväksi, mutta asiaa on kai tarkoitus käydä läpi harjoituksissa.