Oppimispäiväkirja – Luento 6

Nyt päästiin kurssin mielenkiintoisimpaan osioon, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Aivot ja niiden fyysinen koostumus ja toiminta vs. ajattelu ja tunteminen. Huhhuh. Toisaalta se on mielenkiintoisen hienoa, miten pikkutarkasti joillain alueilla voidaan tätä toiminnanohjausta säädellä ihan fysiologisin keinoin. Toisaalta se pistää miettimään. Onko se lopulta ennalta laskettavissa ja kemikaalein ohjattavissa, mikä elokuva saa meidät vollottamaan tai kenet valitsemme kaasoksi/best maniksi häissämme?

Luennolla opittiin, että toiminnanohjaus on vahvasti sidoksissa otsalohkojen alueeseen. Muisti (pitkäaikaiset tavoitteet) ja tiedon filtteröinti (vain tavoitteen kannalta oleellinen käsittelyyn) ovat kaksi olennaista rakennusainesta toimintaa ohjatessa. Emootiot ja ongelmanratkaisu vaikuttavat toimintaamme motivaation ja oppimisen muodossa. Lopulta toiminta konkretisoituu motoriikan kautta.

Meille esiteltiin myös kolme tapaa mitata toiminnan ohjausta: Stroopin väri-sana -testi, sanafluenssitesti ja Wisconsinin korttilajittelutesti. Siinä missä testien perusmekaniikka on varsin yksinkertainen, on kiehtovaa mitä itse testituloksista voidaan tulkita. Etenkin perseveraatio nousee näissä tehtävissä esiin, ja sai miettimään tuon ominaisuuden tärkeyttä jokapäiväisessä elämässä. Kaikkihan ei suinkaan mene aina suunnitelmiemme mukaan, itseasiassa voisin olla valmis uskomaan että kohtaamme päivittäin vähemmän odottamiamme asioita, kuin odottamattomia. Tämä luennon asia sitoutuu hienosti tosielämään ihan vain muistelemalla niitä hetkiä kun lapsuudessamme äiti tai isä on todennut että “aina ei saa mitä haluaa”. Sitä alkaa kummasti arvostaa kykyä sopeutua muutoksiin tästä perspektiivistä katsoen.

Oli mielenkiintoista nähdä kuinka yksityiskohtaisesti erilaiset motoriikkaan liittyvät alueet on voitu kartoittaa otsalohkoissa: Hienomotoriset toiminnot ja nopeuden ja voiman säätely primaarilla aivokuorella, liikesarjojen hallinnointi esimotorisilla alueilla ja liikkeiden ajoittaminen etuotsalohkoissa. Otsalohkojen kanssa yhteistyössä toiminnan ohjaamisessa ovat myös tyvitumakkeet ja pikkuaivot.

Ajatuksiaherättävää oli myös kuulla kuinka vahvasti dopamiini vaikuttaa toiminnanohjaukseen. Voidaanko slogan “hyvä ruoka, parempi mieli” johtaa pidemmälle tämän pohjalta: “hyvä mieli, parempi elämä”? Tämä tietysti olettaen että toiminnanohjaamisella pyrimme parempaan elämään. Jotenkin kutkuttava ajatus noin filosofiselta kannalta olisi kyllä, että rajattoman tiedon sijaan hyvä mieli olisi avain hyvään elämään. Toisaalta onko se sitten jotenkin niin mullistava ajatus kun katsoo ympärilleen? 🙂

Joku voisi sanoa, että tunteet erottavat meidät koneista, mutta hassua on, että itseasiassa tunteet mahdollistavat meidän konemaisuutemme, vaikutuksellaan muistamiseen ja tiedonkäsittelyyn. Oli hyvä että tässä jo esitellään tunneteorioiden perusteet, vaikka teorioita onkin huomattavasti enemmän kuin kaksidimensioinen valenssi-vireys -kartoitus ja perustunteisiin jako. Mielenkiintoista on, miten esitetyt perustunteet tuntuvat ryhmittyvän kaksidimensionaaliseen esitykseen. Etenkin valenssin negatiiviselta puolelta tuntuu löytyvän useampi perustunne kuin positiiviselta puolelta (viittaus aivojen toiminnan jatkokurssin asiaan). Olisiko tässä yhteys esitettyyn tietoon, että kokonaisuudessaan oikea puoli aivoista käsittelee tunteita enemmän, kun taas positiiviset tuntemukset aktivoivat enemmän vasenta puolta. Onko meidän fyysinen rakenteemme luonnostaan pessimistinen?

Opimme myös eri emotionaaliseen toimintaan liittyvien alueiden tehtävienjakoa: Orbitofrontaalikorteksi ja emotionaaliset vihjeet päätöksenteossa, mediaalinen otsalohko ja riskinotto, amygdala ja pelko. Eritoten amygdala näistä kiinnostaa. Millaista olisi elämä jos ei osaisi pelätä mitään? Eikö pelko juuri ole yksi selviytymisen peruselementeistä. Siinä missä pelko mielletään yleensä hyvin negatiiviseksi asiaksi, on kiehtovaa näinkin fysiologisella tasolla törmätä siihen, että pelko kuitenkin on tekemisissä hyvin monien sosiaalisten ja tiedonkäsittelyllisten prosessien kanssa. Tyhmä on se joka ei pelkää, rohkea on se joka pelkää mutta tekee silti.