Oppimispäiväkirja luennolta 8: Uni, herätevasteet ja konnektiivisuus

Kurssin viimeisen luennon (8.5.) aluksi käsiteltiin kaikille tuttua aihetta eli unta. Aivojen monimutkaisuudesta kertoo kuitenkin se, ettei edelleenkään tiedetä ns. varmaa selitystä sille, miksi nukkuminen on niin välttämätöntä kuin se on. Unen tarpeen oletetaan kuitenkin liittyvän hermostollisten kytkentöjen vahvistamiseen ja ylläpitoon. Aivoissa on hermostolliset säätelymekanismit, jotka säätelevät toisaalta sisäistä vuorokausirytmiä (uni-valverytmiä) ja lisäksi tietenkin unen eri vaiheita. Näitä ovat aivotoiminnaltaan vähäisempi non-REM ja REM eli vilkeuni, jonka aikana aivotoiminta on vilkkaampaa (mm. unet) mutta lihakset veltot. Lyhyesti käsiteltiin myös eräitä unihäiriöitä ja -sairauksia.

Herätevasteilla tarkoitetaan tiettyjen aivojen osien aktivoitumista aistiärsykkeisiin. Ne siis erottuvat aivojen jatkuvasta toiminnasta eli ”taustakohinasta”, jota esiintyy koko ajan. Nykynäkemyksen mukaan tosin myös tällä näennäisen satunnaisella aktiivisuudella on kognitiivinen merkitys, ja herätevasteet ovatkin ehkä seurausta tämän jatkuvan toiminnan osittaisesta uudelleenjärjestymisestä.

Luennon lopuksi käsiteltiin lyhyesti konnektiivisuutta eli eri aivoalueiden yhteyksiä, joita voidaan tutkia niin mikro- kuin makrotasolla ja toisaalta kiinnittää huomio joko rakenteellisiin, toiminnallisiin tai efektiivisiin (eli syy-seuraussuhteisiin liittyviin) yhteyksiin. Luennon jälkeen meille esiteltiin vielä uutta, kehitteillä olevaa MEG-MRI-laitetta, joka siis yhdistää MEG- ja MRI-kuvantamismenetelmät. Haasteena projektissa on se, että MEG:llä mitattavat kentät ovat voimakkuudeltaan femtoteslan luokkaa, kun taas MRI-magneetti on tavallisesti useamman teslan suuruinen. Ratkaisuna ongelmaan on ns. matalakenttä-MRI:n noin 10 µT:n magneettikenttä.