Oppimispäiväkirja luennolta 4: Aisteja, liikettä ja kuvantamista

Luennon alussa käsiteltiin lyhyesti kuuloaistia ja kerrottiin muun muassa kuuloaistimuksen toimintaperiaatteista. Näköaistia käsiteltiin luennolla hieman tarkemmin. Ihmisen silmässä on noin 100 miljoonaa reseptoria ja tärkeässä roolissa olevia gangliosoluja, joissa on on- ja off-alueiksi nimetyt osat. Näiden on- ja off-alueiden toiminta jätettiin vielä hieman epäselväksi, mutta muun muassa erilaiset värit vaikuttavat on- ja off-alueiden toimintaan.
Mielenkiintoista oli näköaivokuoren eri osien spesifisyys; esimerkiksi ihmisellä ja apinalla kasvojen näkeminen aktivoi eri alueita näköaivokuorella kuin muiden kuvioiden näkeminen. Jos tälle kasvojen tunnistusalueelle tulee vaurio, ihmisen kyky tunnistaa kasvot katoaa. Myös esimerkiksi liikkeen havaitsemiskyky voi kadota ihmiseltä erikseen, jos näköaivokuoren liikettä havaitsevalle alueelle on tullut vaurio.
Luennolla kerrottiin myös motorisesta järjestelmästä; liikettä ohjaavat liikeaivokuori ja pikkuaivot. Pikkuaivojen tehtävänä on esimerkiksi tasapainosta huolehtiminen. Liikeaivokuorella on myös tärkeitä assosiatiivisia alueita, joiden tehtävän on liikkeiden suunnittelu. Mielenkiintoinen asia liikeaivokuoressa oli liikesarjojen rytmigeneraattori, joka huolehtii siitä, etteivät vastakkaiset liikkeet tapahdu samanaikaisesti. Rytmigeneraattori perustuu siihen, että solut estävät toisia soluja lähettämästä signaalia. Tämän vuoksi esimerkiksi ojentaja ja koukistaja toimivat vuorotellen.
Aivoissa on niin kutsuttuja basaaliganglioita eli tyvitumakkeita. Tämä asia oli tuttu jo ensimmäiseltä luennolta. Tällä luennolla kuitenkin uutena asiana tuli se, että häiriöt näissä tyvitumakkeissa aiheuttavat muun muassa Parkinsonin ja Huntingtonin tauteja.
Luennon loppupuolella kerrottiin kuvantammismenetelmistä. Kuvantamismenetelmiä ovat esimerkiksi MRI eli magnetic resonance imaging, MEG eli magnetoenkefalografia ja TMS eli transcranial magnetic stimulation. Näistä opimme jo ekskursiomme aikana oleellisen. Luennolla mainittiin, että kuvantamismenetelmillä saadaan tietoa aivojen tilasta. Aivojen tilan määräävät muun muassa aivosolujen konfiguraatio, aivojen verenkierron tila ja aivojen toiminnallinen tila. Kuvantamisen ongelminan ovat kohina ja mittaustarkkuuden rajallisuus.