Oppimispäiväkirja 6. luennosta

Kurssin kuudennella luennolla käsiteltiin toiminnanohjausta ja emootioita.

Toiminnanohjaus

Toiminnanohjauksen keskeisiä komponentteja ovat työmuisti, käyttäytymisen inhibitointi, emootioiden työstäminen, sisäinen puhe ja motoriikka. Työmuistiin liittyvät asioiden mielessä pitäminen, muistiaineksen työstäminen, asioiden ennakointi, kokemuksista oppiminen ja ajan kulun taju. Etuotsalohko on tärkeä työmuistin ja relevantin informaation valitsemisen kannalta. Käyttäytymisen inhibointiin liittyy kilpailevien responssien inhibitointi, käynnissä olevan toiminnan pysäytys ja häiritsevien ärsykkeiden poissulku. Emootioiden työstöön liittyy tunteiden kontrollointi, motivaatio ja tavoitteet. Tavoitteet voivat olla niin elämäntavoitteet, kuin lyhyen tähtäimen tavoitteetkin. Sisäiseen puheeseen taas liittyy ongelmanratkaisu ja itsereflektio. Itsereflektiolla tarkoitetaan mietiskelyä, harkintaa ja heijastusta, jonka avulla “heijastetaan” opitut käsitteet näkyviin analysoitaviksi. Motoriikkaan taas kuuluu liikkeiden suunnittelu ja toteutus. Eräs toiminnan ohjaukseen liittyvä tärkeä käsite on perseveraatio, jolla tarkoitetaan kyvyttömyyttä huomioida palautetta ja taipumusta jäädä “jumittamaan”. Luennolla tuli myös ilmi muutama eri menetelmä, joilla voidaan mitata toiminnan ohjausta: Stroopin väri-sana interferenssi, sanafluenssi ja Wisconsinin korttilajittelutehtävä.

Toiminnanohjauksen hermostollinen perusta on vahvasti otsalohkoissa ja erityisesti etuotsalohkoissa. Otsalohkojen koko korreloi lajikehityksellisesti sosiaalisten suhteiden määrään, sosiaalisen vuorovaikutuksen määrään, huijaamisen määrään ja sosiaaliseen oppimiseen. On huomattavaa, että etuotsalohkoilla on laajat yhteydet muihin aivojen osiin. Toiminnanohjaus ei siis rajoitu pelkästään otsalohkoihin. Esimerkiksi otsalohkojen, tyvitumakkeiden ja pikkuaivojen välisten vuorovaikutuksien merkitys toiminnanohjaukselle ovat olleet mielenkiinnon kohteena viime aikoina. Dopamiini on tärkeä välittäjäaine toiminnanohjauksen kannalta. Dopamiini on myös yhteydessä motivationaalisiin ja motorisiin järjestelmiin ja muutokset dopamiinitasoissa aiheuttaa lukuisan joukon muutoksia muiden välittäjäainejärjestelmien toiminnassa. Siis aivan triviaaleista asioista ei ole kyse.

Emootiot

Wikipedian emootion määritelmä: “Emotion is a complex psychophysiological experience of an individual’s state of mind as interacting with biochemical (internal) and environmental (external) influences”. Nessen määritelmä (1989): “Emootiot ovat evoluution muovaamia erikoistuneita toimintaohjelmia, joiden tarkoituksena on säätää organismin fysiologisia, psykologisia ja behavioraalisia reaktioita siten, että kapasiteetti ja pyrkimys reagoida adaptiivisesti niin uhkaaviin kuin mahdollisuuksia tarjoaviin tilanteisiin lisääntyy”. Emootioihin on siis ilmeisesti olemassa erilaisia määritelmiä. Emootiot ovat tärkeitä päämääräsuuntaisessa käyttäymisessä, joten emootiot liittyvät siis kiinteästi toiminnanohjaukseen. Ei ole olemassa mitään fundamentaalia emootiot luokittelevaa teoriaa, vaan emootiot voidaan luokitella monella eri tavalla. Kuitenkin kuusi kulttuurista riippumatonta “perusemootiota” on löydetty: viha, ilo, inho, yllättyneisyys, suru ja pelko.

Emootiot prosessoidaan aivopuoliskoissa, joista näyttäisi, että oikea aivopuolisko on emootioiden kannalta keskeisempi. Jotkut löydökset puoltavat, että negatiivisten emootioiden prosessointi on painottunut oikeaan ja positiivisten emootioiden vasempaan hemisfääriin. Orbitofrontaalialueet ovat tärkeitä sosiaalisen kontekstin ja emotionaalisen informaation filtteröinnin ja prosessoinnin kannalta. Amygdalalla (mantelitumake) on merkittävä rooli emotionaalisessa oppimisessa ja muistissa. Apinat, joilla oli leesio amygdalassa lähestyivät objekteja, joihin yleensä reagoidaan pelkoreaktioilla.

Emootiot ovat myös merkittäviä muistin muodostumisen kannalta. Asiat, jotka aiheuttavat vahvoja emootioita koodaantuvat paremmin muistiin, kuin vähemmän emootioita aiheuttavat asiat.