Oppimispäiväkirja 7. luennosta

Luennolla käsiteltiin hermostollista koodausta ja aivotoiminnan häiriöitä.

Hermostollisen koodauksen vaihtoehtoja ovat mm. taajuuskoodaus, populaatiokoodaus ja soluidentiteettiin pohjautuva koodaus. Kaikista klassisin vaihtoehto on taajuuskoodaus (esimerkiksi tuntosoluissa laukoamistaajuus kertoo ärsytyksen voimakkuudesta). Populaatiokoodauksessa käsitellään hermosolujoukkojen yhteistä viestiä. Populaatiokoodaus vähentää herkkyyttä solujen epäideaalisuuksille ja on reaaliaikainen. Soluidentiteettiin pohjautuva koodaus perustuu neuronien herkkyyseroihin.

Aivoissa rytminen taustaoskillaatio toimii suhteellisena aikana ja aktiopotentiaalien vaikutus riippuu siitä, missä kohtaa aivojen taustaoskillaatiota se esiintyy. Aivoissa rinnan käsitelty informaatio on käytettävissä samanaikaisesti ja täsmällisesti ilman koordinaatiokeskusta. Erilaisilla objekteilla on erilaisia ominaisuuksia, kuten ääni, väri ja haju. Nämä asiat havaitaan eri aisteilla ja prosessoidaan eri puolilla aivoja, mutta aivot havaitsevat heti, että nämä asiat kuuluvat samalla objektille nitoen ominaisuudet yhteen.

Luennon loppupuolella käsiteltiin iso liuta neurologisia ja psykiatrisia sairauksia. Useiden eri sairauksien perimmäistä syytä ei tiedetä (Parkinson, Alzheimer jne.). Harvaa sairautta pystytään parantamaan kunnolla vaan niissä on turvauduttava sairautta hidastavaan hoitoon.

Neurologisia sairauksia hoidetaan lääkityksellä, fysioterapialla ja joissakin tapauksissa kirurgialla. Psykiatrisia sairauksia hoidetaan vastaavasti lääkityksellä ja psykoterapialla. Esimerkiksi masennuksen hoidossa lääkitys ja psykoterapia ovat suurinpiirtein yhtä tuloksellisia.  Lääkkeet vaikuttavat suoraan synaptiseen voimakkuuteen ja terapia vaikuttaa kokemusperäisen plastisuuden kautta (top-down). Neurologisiin ja psykiatrisiin sairauksiin voidaan myös käyttää stimulaattorihoitoa.