Oppimispäiväkirja 12.4.

Aiheena tällä kertaa tarkkaavaisuus ja muisti.  Ihminen kiinnittää huomiota siihen, minkä olettaa olevan tärkeää.  Kahden asian tapahtuessa lähes yhtä aikaa koemme tarkkailtavan asian tapahtuneen ensin, vaikka oikeasti asia olisi päinvastoin.  Uskomuksemme ja ennakko-odotuksemme sanelevat pitkälti sen, miten lopulta aistimme.  Aluetta, johon huomio on kohdistettu sanotaan “tarkkaavaisuuden taskulampun” keilaksi .  Toisaalta ihmisen huomio siirtyy helposti; ADHD-syndroomasta kärsivillä lapsilla erityisesti.

Huomion voi ajatella kulkevan ainakin kahdessa suunnassa — bottom-up ja top-down.  Bottom-upissa aistihavainnon ajatellaan tulevan aistilta, sitä esiprosessoidaan aistinsolujen läheisessä hermosolujen verkostossa, josta se suodattuu piirreanalyysin ja muun prosessoinnin suodattamana lähemmäs tietoisuutta.  Toisaalta, voidaan ajatella aistien toimivan myös top-down; tietoisuus ja tarkkaavaisuuden fokus ja ennakko-odotukset vaikuttavat siihen, miten aistien havaintoja analysoidaan ja mitä havainnoista valitaan jatkokäsittelyyn.

Coctail-kutsu-ilmiössä ihminen pitää huomion esimerkiksi keskustelukumppanissaan, seuraa tämän ilmeitä ja huultenliikkeitä ja saa helposti selvää tämän puheesta, vaikka huoneessa olisi merkittävässä häiritseviä hälyääniä.  Kaikesta tästä prosessoinnista huolimatta ihminen yleensä havahtuu, jos kuuloetäisyydellä joku mainitsee havainnoijan nimen.  Tämä ilmiö, muun todistusaineiston ohella, antaa ymmärtää, että aistihavaintoja siirretään aktiivisen tarkkaavaisuuden alle myöhemmin kuin aiemmin, toisin sanoen aistihavainnot hylätään myöhäisessä vaiheessa.

Luennoitsija toi esille tutun väitteen 7+-2 asiasta lähimuistissa — väitettä on kuitenkin kritisoitu, ja oikeampana lukuna on esitetty kolmea tai neljää, tai että lukuarvon käyttäminen on yksinkertaisesti hyödytöntä, esimerkiksi tämä artikkeli kritisoi yksittäistä numeroarvoa, koska muisti toimii eri tavalla erilaisten käsitteiden kanssa.

Muistin toimintaa ja unohtamista käytiin jonkin verran läpi, muun muassa erilaisien aivovammojen esimerkkien kautta.  Retrogradinen ja anterogradinen amnesia voivat johtua esimerkiksi hippokampuksen vaurioitumisessa.  Anterogradisessa amnesiassa ihminen voi oppia jonkin uuden motorisen taidon, kuten polkupyörällä ajon tai peilikuvasta piirtämisen, mutta ei jälkeenpäin muista itse oppimistapahtumaa — ihmisen episodisen muistin tallennus on häiriintynyt.   Ihmisen muistojen heikentyminen ja osittainen katoaminen voi johtua uusien muistojen aiheuttamasta interferenssistä — ehkä uudet muistot kirjoittuvat osittain vanhojen päälle, toisaalta muistojen mieleenpalauttamista auttava konteksti katoaa kun vanhenemme ja me ja lähipiirimme muutumme ja maailma muuttuu ympärillämme.

Ihmisen muistin voi jakaa deklaratiiviseen ja ei-deklaratiiviseen muistiin.  Deklaratiivisen muistin voi jakaa edelleen episodiseen muistiin, eli henkilön oman historian tallentavaan muistiin, ja semanttiseen muistiin, eli muistoihin ja tietoihin maailmasta.  Ei-deklaratiivinen muisti koostuu proseduraalisesta muistista ja sensorisesta muistista.  Proseduraalinen muisti hoitaa muun muassa motoristen taitojen oppimisesta, sensorinen oppiminen puolestaan voi esimerkiksi auttaa erottamaan alttoviulujen muiden viulujen joukosta.