Opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan vuorovaikutuksesta

Haluaisin aloittaa blogaamisen pohtimalla opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan vuorovaikutusta koulussamme.

Olen nyt opiskellut viisi vuotta Otaniemessä. Vaikka koulun ja sen organisaatioiden nimet ovat matkan varrella muuttuneet useampaan kertaan, ovat ruohonjuuritason asiat pysyneet minun näkökulmastani melko samanlaisena. Luennoilla olen useimmiten pyrkinyt käymään, mutta muutamalla kurssilla luennoitsijan opettamistaidot ovat yksinkertaisesti olleet niin heikot, että olen suosiolla jättänyt luennot väliin, ja suorittanut kurssin pelkän opintomateriaalin avulla. Mielestäni näin ei saisi olla. Ymmärrän, että luennoitsijat ovat useimmiten myös tutkijoita, mutta kyllä Suomen parhaaksi pyrkivällä yliopistolla nyt jotain rajaa täytyisi olla siinä, ketä päästetään luennoimaan kansakuntamme tuleville tukipylväille (henkilökohtaisesti uskon, että Suomi voi selvitä globaalissa kilpailussa vain korkean teknologian osaamisen avulla).

Niin, kyllähän kursseilla aina täytetään pakollinen palautelomake, mutta taitaakin jäädä kurssihenkilökunnan oman motivaation varaan se, tehdäänkö tuon palautteen perusteella muutoksia toimintatapoihin. Täytyy todeta, että en tiedä koulun henkilökunnanpuoleisesta byrokratiasta juurikaan, mutta ehdotan siitä huolimatta, että luennoitsijat asetetaan tulosvastuullisiksi. Jos oppimistulokset eivät täytä tiettyjä kriteerejä, ja kurssipalaute osoittaa selviä puutteita kurssin toteutuksessa, on kurssin vastuuhenkilö(t) vaihdettava.

Opetushenkilökunnalla on siis oltava tulosvastuu opiskelijoita kohtaan. Tämä edellyttää, että luennoitsijat suhtautuvat opiskelijoihin asiakkaina. Me – opiskelijat – olemme tämän koulun asiakkaita, ja meillä on oikeus saada kunnollista opetusta – myös kesäisin. Parhaimmat kurssit ovat poikkeuksetta olleet sellaisia, joissa on ollut pienempiä opintoryhmiä. Etenkin massakursseilla toimivat opintoryhmät ovat oppimistulosten kannalta keskeisiä. Useilla kursseilla olen jopa jättänyt luennot osittain väliin, koska olen oppinut asiat paremmin käymällä “laskareissa”. Näiden ryhmien puute on kuitenkin ollut siinä, että laskareiden pitäjät eivät useinkaan ole selvillä siitä, mitä luennolla tarkalleen ottaen on käsitelty, eikä ainakaan minun aikanani yksikään luennoitsija ikinä ole kiertänyt näissä ryhmissä. Vaatisiko se liikaa resursseja, jos luennoitsijat osallistuisivat aktiivisemmin näihin opintoryhmiin? Näissä tilanteissa kun olisi mahdollista saada sitä todellista oppilaan ja opettajan välistä vuorovaikutusta..