Oivaltavaa, mutta hivenen varovaista

Finnscapes-näyttely Lasipalatsin aukiolla kertoo tuoreiden kohteiden avulla, mitä maisema-arkkitehdit tekevät. Näyttely on Suomen maisema-arkkitehtiliiton MARK:n kokoama ja sen esilläolo on ajoitettu vuotuisten maisema-arkkitehtipäivien yhteyteen lokakuun loppupuolelle.  Näyttely esittelee viisi kohdetta yhden tai kahden kuvan avulla. Yksi kohde sijaitsee Tanskan Odensessä, muut Suomessa. Kohteet ovat suurelle yleisölle tutuinta maisema-arkkitehtuurin työkenttää: puistoja ja aukiota, mukana myös yksi skeittipuisto. Mukaan olisi mielellään mahduttanut myös yhden maisemanhoidon kohteen, joita harvoin mielletään suunnittelun tuloksiksi. Detaljiikan kuvaus edes yhdellä kuvalla valaisee hyvin erilaisia maisema-arkkitehtuurin työskentelyn mittakaavoja.

Näyttelyn tuominen julkiseen ulkotilaan keskelle kaupunkia on luonteva ja ajanmukainen päätös. Näyttely on kaupunkilaisten yhteistä ulkotilaa ja auki läpi vuorokauden samalla tavalla kuin sen esittelemät kohteet. Aukio näyttelytilana liittyy jo pitkään taas pinnalla olleeseen ilmiöön yhteisen ulkotilan monipuolisemmasta, luovemmasta ja omaehtoisemmasta käytöstä. Silti tämänkaltaiset teot ovat edelleen harvinaisia ja herättävät huomiota, mitä näyttelyn sijoittaminen kulkureittien varrelle hyödyntää. Lasipalatsin aukiolla määrätietoisesti etenevien ihmisvirtojen pysäyttäminen on kuitenkin myös todella haastavaa ja olisi ehkä vaatinut näyttelyarkkitehtuurilta räväkämpiä otteita.

Kohteiden esittely pääasiassa suurin kuvin on ollut hyvä ratkaisu. Läpikulkupaikan omaisessa, kiireen leimaamassa paikassa huomio vangitaan näyttävin kuvin, ei sanoin. Tehokkaimmin toimivat ihmisen silmänkorkeudelta otetut ja siten ihmisen kokemusta esiin tuovat valokuvat. Kohteissa, joissa pääidea on kokonaismuodossa, kuten Tiitiäisen satupuistossa, kohteen esittely suunnitelmakartan avulla on perusteltua. Ohikulkijoiden huomion ja kiinnostuksen herättämisen kannalta on myös hyvä, että kohteissa näkyy ihmisiä nauttimassa julkisesta ulkotilasta. Skeittipuiston esittely vain mustavalkoisen valokuvan avulla jää sen sijaan ihmetyttämään.

Näyttelyarkkitehtuurin osista telineet täyttävät järeinä ja tukevasti maahan ja valaisinpylväisiin kiinnitettyinä hyvin tehtävänsä. Niiden voimakas ja pelkistetty muodonanto, viimeistellyt yksityiskohdat, ja valaistuksen integrointi kertovat käyttötarkoitukseen eläytymisestä ja korkeasta osaamisen tasosta. Vaneriset, muodonannoltaan sohvamaiset penkit ovat hauska idea, joka herättää varmasti ohikulkijoissa huomiota. Lokakuun sateissa lionnut vaneri ja istuimen ja selkänojan väliin lillumaan jääneet vesi ja roskat eivät kuitenkaan tee kunniaa suomalaisten maisema-arkkitehtien paikallisilmaston ja rakennusmateriaalien ominaisuuksien tuntemislle.

Kokonaisuutena näyttely on napakka ja paikan mahdollisuuksia ja haasteita huomioiva. Kohdekaartiin olisi suonut mahdutettavan myös yllättävämmän ja epätavallisemmankin kohteen.