Nummelasta ja autoista

Tämä blogi-tehtävä on herättänyt paljon ajatuksia, ja saanut minut tarkastelemaan tuttuakin ympäristöä uusin silmin.  Olen kotoisin Etelä-Vihdistä, ja lähin taajama löytyy Nummelasta. Olen aina pitänyt Nummelaa melko epäviihtyisänä paikkana, mutten ennen tätä kurssia ole selittää mistä tällainen tunne on syntynyt.  Perehdyttyäni Jan Gehlin teokseen Cities for People ja luettuani teidän muiden blogipostauksia, luulen, että osaan vähän paremmin jäsennellä ajatuksiani Nummelasta. Näitä Nummelasta tekemiäni havaintoja pystyy varmaankin joiltain osin soveltamaan myös muihin suomalaisiin kaupunkeihin.

Porintietä ajaessa, Nummela toivottaa autoilijan tervetulleeksi tiilestä pellolle rakennetulla Citymarketilla. Autoilijan noustua Nummelaan vievälle rampille muistuttaa myös Prisma olemassa olostaan valtavan mainoskylttinsä turvin. Valitettavan usein suomalaisissa kunnissa ja kaupungeissa nämä kaksi markettia ovat hyvin hallitsevassa osassa kaupunkikuvaa, vaikka ne sijoittuvatkin usein pelloille ja kaupunkien laidoille.  Pienten ruokakauppojen on hyvin vaikea pärjätä tässä kilpailussa, ja siksi jokainen tarvitsee auton, jotta pystyy tekemään päivittäiset ostoksensa.

Onneksi Nummelassa järjestetään tori kaksi kertaa viikossa, tällöin saattavat Nummelan asukkaat ostaa ostoksensa myös torilta. Torin ajaksi toriaukion keskelle pystytettävä kahvila on myös vihtiläisten suuressa suosiossa.  Muuna aikana Nummelan toriaukio toimii autojen parkkipaikkana. Toria reunustavissa matalissa rakennuksissa on erilaisia liikkeitä, jotka eivät useimmiten pysy vuotta pidempään pystyssä. Parkkipaikalta näyttävä alue ei houkuta ihmisiä viettämään aikaa toriaukiolla.

Nummelan keskustasta puuttuvat lähes täysin viihtyisät julkiset oleskelupaikat, joihin olisi mukava pysähtyä esimerkiksi lukemaan kirjaa.  Nummela on suunniteltu autoileville ihmisille, autoilla pääsee joka paikkaan, ja usein autoteiden koon suhde muuhun ympäristöön on todella hallitseva. Äkkiseltään ei tule montaakaan paikkaa mieleen, jossa voisi olla näkemättä autotietä, ainoa poikkeus on Nummelan harju, joka onkin hyvin suosittu ulkoilupaikka.

Nummelalaiset ja lähiseudun asukkaat ovat ihastuneet ikihyviksi Nummelan keskustaan perustettuun Il punto- kahvilaan, jossa on kesäisin mahdollista nauttia kahvia ja leivoksia myös ulkona kivetetyllä parkkipaikalla, edes vilkkaasti liikennöity autotie, jonka toisella puolella loistaa paikallisen ABC:n kyltit, ei häiritse kahvilan asiakkaita. Nummelasta ei vain tahdo löytyä yhtään viihtyisämpääkään paikkaa, josta saisi yhtä hyvää palvelua tai yhtä tuoretta pullaa.

Nummela leviää kaiken aikaa melko hallitsemattomasti lähialueen pelloille suuriksi pakettitalokyliksi, joihin lapsiperheet muuttavat valtavat trampoliinit mukanaan.  Tuntuu siltä, että talojen sijoittamista ei ole suunniteltu laisinkaan, taloja ”lätkitään” maahan vain toinen toisensa perään hirveän suurella kiireellä saada kuntaan lisää veronmaksajia.  Perässä tulevat tietenkin myös autotiet.

Mielestäni Nummelan kaltaisilla pienillä kaupungeilla on valtavan suuri potentiaali niiden keskustojen elvyttämisessä. Ne ovat niin pieniä, että niissä on helppo kulkea jalkaisin, taikka polkupyörällä paikasta toiseen, keskustat voisi aivan hyvin tehdä autottomiksi ja entiset parkkipaikat voitaisiin muuttaa viihtyisiksi puistoiksi ja oleskelupaikoiksi. Jos keskustat olisivat viihtyisiä, ja niissä olisi mukavaa kulkea jalkaisin, laskisi se varmasti kynnystä myös kaupungin keskustassa sijaitsevissa pienissä liikkeissä ja ruokakaupoissa asiointiin.

On sääli, kuinka suuri merkitys autoilla on tämän päivän kaupunkisuunnittelussa.  Mikan kuvailemaa Porvoon Taidetehtaan parkkipaikkaratkaisua sopii myös ihmetellä. On hyvin vaikea kuvitella, että suunnittelija olisi itse suunnitellut parkkipaikan Taidetehtaan ja joen väliin. Oudosti sijoitetuista parkkipaikoista tulee myös mieleen minun koti-ikkunastani näkyvä parkkialue, joka on sijoitettu Laajalahden ja Servin Maijan tien opiskelija-asuntojen väliin.

On todella mielenkiintoista kuinka oikeasti vasta tämän blogin puitteissa sekä Jan Gehlin teorioihin perehdyttyäni olen tajunnut, miten paljon autoteillä tai niiden puutteella on merkitystä kaupunkitilojen viihtyvyyteen.  Ihmiset ovat tänä päivänä niin tottuneita autoilla liikkumiseen, että ajatus autottomammasta elämästä tuntuu varmasti monesta vielä hyvin mahdottomalta. Onnistunut kaupunkisuunnittelu voisi kuitenkin pikku hiljaa muuttaa ihmisten tottumuksia autottomaampaan päin.