Nelivetotekniikkaa

Tekniikka on kaikilla mittareilla iso osa Aaltoa. Tekniikka myös kantaa suuren vastuun maailmanluokkaan nousemisesta.

Aalto-yliopisto on suomalaisen yhteiskunnan miljardi-investointi tulevaisuuteensa. Jokaisen vastuullisen kansalaisen intressinä on, että Aalto täyttää itseensä kohdistuvat mittavat odotukset.

Yliopisto siis tähtää maailmanluokkaan. Kunnianhimoisen tavoitteen kertominen ei ole röyhkeyttä tai muuta hävettävää. Päinvastoin, investoinnin suuruus huomioon ottaen vähempään ei pidä tyytyä. Hiihtäjää pidettäisiin omituisena, jos hän Olympiakomitean stipendin saatuaan tähtäisi Uudenmaan piirin mestariksi.

Kolmesta perustajayliopistoista Teknillinen korkeakoulu oli jopa suhteettoman suuri verrattuna kumppaneihin. Tekniikka jakautuikin vuoden alusta neljän koulun vastuulle. Tähän oli selvät syyt.

Aalto-yliopiston myötä Teknillisen korkeakoulun päälle syntyi uusi ylärakenne. Tutkimusryhmän ja rehtoraatin välissä oli kolme muuta organisaatiotasoa. Vähemmälläkin pitää pärjätä ja raha tulee käyttää muuhun kuin hallintokerroksen ylläpitoon.

Tekniikan ala ei ole monoliittinen kokonaisuus. Sen kentässä on vivahteita työpsykologiasta orgaaniseen kemiaan, tieteestä taiteeseen, tulevaisuuden aloista nykyisiin vahvuuksiin. Neljän tekniikan koulun rakenteella kukin koulu voi hakea luontevimman profiilin ja ottaa selkeämmin vastuun tekemisestään.

Kuudesta likimain samankokoisesta koulusta koostuvaa yliopistoa on myös helpompi johtaa kuin vanhaa rakennetta.

Uudet tekniikan koulut muodostuivat tavallaan tuttuun ympäristöön. Elämistä tiedekuntina oli jo opeteltu. Muutos tiedekunnasta kouluksi ei merkinnyt erityistä kengurunloikkaa. Uutta on aikaisempaa suurempi vastuu omasta tekemisestä ja tekemisen edellytysten järjestämisestä.

Neliveto kuopii maata jonkin aikaa. Kokonaisvastuun kantamista kouluissa varmaan opetellaan tämä vuosi. Tulevan vuoden toimintasuunnitelmien ja budjettien myötä pyörät saavat entistä pitävämmän otteen. Kulkupeli alkaa kiihtyä kohti maalia.

Mauri Airila