Namasteee…

Viimeinen viikko on ollut kiireinen ja kirjoitustahti on siten kärsinyt. Kiireisenä ovat pitäneet ihan oikeasti alkanut koulu ja Tutustu nepalilaisiin -projekti. Tällä kertaa kerronkin teille nepalilaisista. Yleistän havaintoni kaikkiin nepalilaisiin vaikka tutkimani nepalilaisryhmä koostuu lähinnä luokkakavereistani. (Tunnen kauheita omantunnon pistoksia sillä sir Khanal opetti juuri viime sunnuntaina, että hyvässä tutkimuksessa joukon tutkittavat edustajat on valittava satunnaisesti.)

Nepalilaiset ovat kuin yhtä perhettä. Tämä näkyy hyvin nepalilaisten tavassa puhutella toisiaan. Tuntemattomia puhutellaan iästä ja sukupuolesta riippuen sanoilla, jotka tarkoittavat esimerkiksi isoveljeä tai siskoa. Kavereita taas voidaan puhutella lisäämällä nimen perään samanlainen sana. Tämä on tosi kätevää kun ei tarvitse hirveästi pohtia esimerkiksi, miten ravintolassa saa tarjoilijan huomion tai ei muista jonkun nimeä. Pitää vaan huutaa dai (isoveli) tai didi (isosisko). Eikä tämä ole edes yhtään epäkorrektia.

Nepalilaiset ovat yhteisöllisiä ja huolehtivat toisistaan. Perhe on kaikkein tärkein. Perheen jäsenet auttavat ja tukevat toisiaan. Ensin vanhemmat huolehtivat lapsista ja sitten toisin päin. Lisäksi myös sisarukset auttavat toisiaan. Kaverimme kertoi että työssä käyvä pikkusisko maksavan osan hänen opiskelukuluistaan. Nepalilaiset tuntuvat ajattelevan, että jonkin perheen jäsenen omaisuus on perheen yhteistä. Myös jos jollain perheessä on ongelma, on se koko perheen ongelma.

Niinkuin jo edellä mainittiin, muitakin pidetään vähän kuin perheenjäseninä. Kaveria autetaan aina tilaisuuden tullen. Kaverit kehottavat jatkuvasti kääntymään heidän puoleensa, jos mitenkään voivat olla avuksi. Olli meni kysymään kaveriltamme lämmittimien hinnoista ja päätyi lopulta kaverin mopon kyydissä lämmitinkauppaan.

Nepalilaiset ovat vieraanvaraisia. Vieraita kunnioitetaan suuresti ja nepalilaiset tekevät kaikkensa miellyttääkseen vieraitaan. Kerran menimme koulun jälkeen luokkakavereiden asuntolalle odottelemaan siellä myöhemmin alkavia synttärikekkereitä.

Kun meidät oli ehditty istuttaan yhden kaverimme huoneeseen, tuotiin jo käteen mehulasit. Samalla kyseltiin että onko jo nälkä ja kuinka kova. Pian lautanen oli jo edessäni. Meille annettiin toki talon hienoimmat lautaset. Illan synttäreillä olimme ainoat porukan “ulkopuoliset”, joten kohtelu oli samanlaista. Jos vaikka hetken seiso niin tarjottiin heti tuolia ja ruokaa ja juomaa tarjottiin vähän väliä.

Sama meno jatkui vielä juhlien päätyttyä. Meille annettiin molemmille omat huoneet yöksi. Koitimme tuloksetta vastustaa järjestelyä, koska yksi pojista nukkui takiamme kaverinsa huoneessa. Aamulla sitten kahvikuppi ilmestyi käteeni ennen kuin ehdin edes kunnolla herätä. Nepalilaisten vieraanvaraisuudesta voisin jo nyt kertoa monia muitakin esimerkkejä mutta eiköhän tämä jo kerro jotain.

Nepalilaiset ovat mukaa seuraa. He ovat iloisia ja eivätkä murehdi turhia tai stressaa. Esimerkiksi koulun epämääräiset aikataulut (koskaan ei tiedä milloin tunti alkaa tai loppuu tai onko sitä ollenkaan) eivät vaivaa nepalilaisia tippaakaan. Saati sitten sähkökatkot, joihin he tuskin kiinnittävät mitään huomiota. Nepalin energiatilanteesta he lähinnä vitsailevat vaikka toki insinööreinä ymmärtävät tilanteen hyvin.

Nepalilaiset ovat hyviä juhlimaan. He rakastavat laulaa ja tanssia. Heitä ei saa verrata suomalaisiin, jotka vasta riittävässä humalassa tuntevat tarvetta nolata itsensä vaikkapa karaokessa. Nepalilainen voi laulaa ja tanssia ihan selvinpäin. Pelkkä juhlatunnelma riittää. Lisäksi he tanssivat ja varsinkin laulavat hyvin. Olenkin saanut kuulla useampia kauniita nepalilaisia kappaleita.

Nepalilaiset rakastavat ruokaa. Niin juhlassa kuin arjessakin ruoka on tärkeässä osassa. Kyselin kaveriltani tulevista Nepalin juhlista ja yhden agenda oli käsittääkseni kokonaan syöminen perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa. Syömisen lisäksi he ilmeisesti nauttivat myös ruuan valmistuksesta. Tämä koskee aivan erityisesti Newari-heimoa, jota useampi kaverimme edustaa. Suosikki ruokapaikkamme Dhulikhelissa on Newari-ravintola.

Nepalilaisilla on toki enemmänkin ominaisuuksia mutta tässä nyt olen maininnut mielestäni tärkeitä. Ja tuo otsikossa mainittu “namastee” on siis paikallinen tapa tervehtiä.

Mahtavaa jos jaksoit lukea loppuun asti.

Kuvassa jännä puu Kathmandussa ja yleisön pyynnöstä “nepali-Venla”.