Näkymätön muuttuu näkyväksi

By: Vuokko Aro

Eija Hasu piti kurssin toisella luennolla alustuksen nimeltä Älykäs asukas. Mieleeni tulivat kirjailija ja Urbanscale-toimiston perustaja Adam Greenfieldin kirjoitukset, joiden mukaan ns. älykkäitä kaupunkeja ei ole olemassakaan, sillä kaikki kaupungit ovat asukkaidensa ansiosta potentiaalisesti älykkäitä.

Kaupunkien älykkyys onkin usein asukaslähtöistä. Toisin kuin suuryritysten älykaupunkihankkeet olettavat, alhaalta ylös suuntautuvaa kompleksisuutta ei voi hallita ylhäältä alas suunnatuilla toiminnoilla ja ajattelulla. Avoimuus, kohtaamiset ja sattumanvaraisuus kuuluvat kaupunkien luonteeseen, eikä niitä voi jättää älykkäiden kaupunkien suunnittelussa huomioimatta.

Itselleni tutuin asukaslähtöinen tapa käyttää kaupunkia älykkäästi on ns. tee-se-itse kartografia. Kartat olivat aiemmin vain julkisen hallinnon tuottamia työkaluja, mutta nyt karttapohjien avointen ohjelmistorajapintojen, julkisen datan ja monien muiden seikkojen ansiosta karttojen luominen on kenen tahansa ulottuvilla.

Omasta mielestäni mielenkiintoisin avoimiin karttoihin perustuva visualisointi on Mapnificent-palvelu, joka näyttää miten pitkälle valitusta pisteestä pääsee julkisilla liikennevälineillä valitussa ajassa. Vastaavanlaisia sovelluksia on toki paljon, ja niitä syntyy koko ajan enemmän. Valtioiden tai yritysten etu ei siis enää ole ainoa syy tehdä karttoja. Monet amatöörikartantekijät ovatkin keskittyneet uudenlaisten karttojen tekemiseen. He tekevät kaupunkien näkymättömästä informaatiosta näkyvää ja avaavat uudenlaisia keskusteluja.

Esimerkiksi Haitin vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeisenä päivänä vapaaehtoiset tekivät tarjolla olleen satelliittimateriaalin pohjalta hätäalueesta kartan, jonka avulla pelastustyöntekijät pystyivät toimimaan. Karttoja voidaan siis tehdä yhdessä crowdsourcing-menetelmällä. Täysin päinvastainen menetelmä on sen henkilökohtaisen tiedon kartoittaminen, jonka älypuhelimen kanssa liikkuva asukas tuottaa osallistuessaan kaupunkiin. Näitä henkilökohtaisia dokumentaatioita voi taitavasti käsiteltynä käyttää sosiaalisiin tai jopa infrastruktuuria kuvaaviin tarkoituksiin.

Kaupungista kerätty data voidaan siis visualisoida ja näyttää. Parhaassa tapauksessa visualisointi voidaan jopa heijastaa tai upottaa suoraan aiheena olevaan kohteeseen. Tästä hienoin esimerkki on norjalainen Immaterials-projekti, joka visualisoi kaupunkitilasta löytyviä wlan-verkkoja valon avulla.