Muodon ja sisällön yhteys

Tutkintojen uudistaminen Aallossa käynnistyi heti uuden yliopiston synnyn myötä. Ensimmäiset suuntaviivat linjattiin yliopiston akateemisten asioiden komiteassa jo keväällä 2010 ja niitä täydennettiin myöhemmin elokuussa 2011 ja tekniikan koulutusalan osalta vielä erikseen joulukuussa 2011. Linjaukset perustuvat Aallon strategiaan.

Aalto-yliopiston opetuksen ja koulutuksen kansainvälisen arviointi (TEE) julkistettiin syksyllä 2011. Tulokset ja suositukset tukevat hyvin kandiuudistuksen tavoitteiden kirkastamista ja tärkeyttä. TEE arvioinnin viesti on selvä, Bolognan prosessin mukaisesti kandidaatin ja maisterin tutkinnot on erotettava toisistaan ja kanditutkinnoista on rakennettava laaja-alaisempia, ohjelmien määrää on perusteltua vähentää ja opiskelijoille on tarjottava enemmän mahdollisuuksia liikkuvuuteen sekä kanditutkinnon sisään että maisterivaiheen opintojen valintaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa kandiohjelmien määrän karsimista, ohjelmien integrointia ja yhdistämistä, ja ohjelmien sisälle vaihtoehtoisia ja vapaasti valittavia opintokokonaisuuksia. Opiskelijat eivät hae kapeisiin ”opintoputkiin” vaan laajempiin kokonaisuuksiin, joiden sisällä on mahdollisuus tehdä valintoja. Näin opiskelija voi valita myös monialaisia ja eri alojen opintokokonaisuuksia osaksi tutkintoaan Aallon perusidean mukaisesti.

Opetussuunnitelmien perustana on tulevaisuuden osaamistarpeet, oppimiskeskeinen opetus ja henkilökohtaiset opintopolut. Tämä takia on perusteltua kiinnittää erityistä huomiota ensimmäisen vuoden opintoihin, opintojen henkilökohtaiseen ohjaukseen ja opiskelijoiden sitoutumiseen päätoimiseen opiskeluun sekä opintojen etenemisen jatkuvaan seurantaan.

Amerikkalainen arkkitehti Louis Sullivan, joka kehitti teräksisten pilvenpiirtäjien muotoratkaisuja 1800-luvun lopulla totesi, että ” form ever follows function”. Rakennuksen muotoratkaisujen tulee perustua tarkoituksen, toiminnallisiin tavoitteisiin. Aalto-yliopistojen tukintojen uudistuksessa olemme edenneet sisällön ja muodon vuoropuhelussa ja erilaisten vaihtoehtojen pohdinnassa konkreettisten ratkaisujen vaiheeseen.

Tulevaisuuden ymmärtäminen tässä hetkessä on haastavaa. Meillä on rajallinen tietoisuus tulevaisuudessa tarvittavista kompetensseista. Voimme ymmärtää miten oppiaineen perinteen siirtäminen onnistuu ja miten yleisesti tärkeitä taitoja, kuten projektin hallintaa tai tiimityötä voi oppia. Tämä on opetuksessa hallittavissa olevaa aluetta. Kurkottaessamme tulevaisuuteen tarvitaan riskien ottamista ja astumista oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Kandidaatin tutkintojen uudistaminen on vaiheessa, jossa olemme päättäneet opetussuunnitelmien rakenteista, mutta tärkein on kuitenkin sisältöjen ja opetusmenetelmien uudistaminen. Rakenteet mahdollistavat ja tukevat haluttuja toimintamalleja, luovat perustan tärkeiksi koettujen periaatteiden toteuttamiselle, kuten opiskelijoiden liikkuvuus ja valinnan mahdollisuudet. Tässä mielessä rakenteet ovat osa sisältöä ja menetelmiä.

Martti Raevaara