Mittaamisen mielekkyys

Olen tutkinut kevään mittaan kurssipalautejärjestelmän dataa kolmen vuoden ajalta. Työn inspiraation lähteenä oli kurssipalautejärjestelmän kysymysten kompressonti, koska niin monet kysymykset korreloivat toisiinsa. Ajatuksena oli saada lyhyempi kysely, joka lyhyemmässä täyttöajassa vastaisi samoihin kysymyksiin kuin alkuperäinen kysely. Halusin siis lyhentää vastaajan käyttämään (kuluttamaa, haaskaamaa?) aikaa.

Mutta tähän olen sitten viimein herännyt: Kyse on validiteetista.  Mitataanko yhtään sitä mitä kuvitellaan mittaavamme? Tai paremminkin tulkitsemme sitä, että opiskelijat kertovat mielipiteitään opetuksen onnistumisesta, vastaavan opiskelijan osaamistavoitteiden saavutamista. Mittauskulttuuri ohjaa meitä.

Miksi ylipäätään pitäisi säästää aikaa palautteen antamisessa? Jos sen antaminen on turhaa, sitä ei pidä teettää laisinkaan. Jos taas se on hyödyllistä opettajalle, niin opiskelijankin saa siihen “pakottaa” (ulkoisia motivaattoreita on paljon ;-). Mutta jos tehdään hyödylliseksi opiskelijalle, niin sitten siihen vasta pitääkin käyttää aikaa. Tai kuten Asko Karjalainen ja kumppanit Oulun yliopistosta sen lausuvat: Anna aikaa ajatella.