Mitä teemme kaikella tiedolla? DNA Teknologiaa 29.11.

Välillä opiskellessa tulee väkisinkin ajatelleeksi mitä teemme kaikella sillä tiedolla?  Helsingin yliopiston Patologian laitoksen professori Veli-Pekka Lehto piti luennon eri DNA-teknologioista, eli käytännössä siitä mitä kaikkea DNA:lla pystyy tekemään.  Tähän asti kurssilla oli DNA:n rakenne ja toiminta tullut jo melko selkeäksi joten oli hyödyllistä saada kuva laajasta kentästä mitä DNA:lla on.  Niin monesti opiskeluintoamme ohjaa motivaatio.  On todella puurtavaa opiskella jotain tarkkaa jos ei tiedä mitä kohti työtä tehdään.  Usein motivaatio ei tule suoraan yleisestä mielenkiinnosta asioita kohtaan vaan halusta saada osaamista jotta pystyy vaikuttamaan.

Itseäni luennolla inspiroi DNA-profilointi.  Vanhalla tekniikalla on mahdollisuus selvittää eri näytteiden välinen yhteneväisyys ja täten näytteiden omistajien alkuperä.  Ainakin omalta kohdaltani on jäänyt vähemmälle huomiolle rikostekniikka tieteenalana, joka soveltaa laajasti kaikkea.  On kiehtovaa seurata teknologioiden kehittymistä, mikä pystyy ratkaisemaan luotettavasti rikoksia ja auttaa oikeuden tapahtumista.  Puhutaan usein että bioinsinöörit auttavat lääkäreitä, mutta miks ei voitaisi puhua myös poliisien auttamisesta.  Mitä parempia todistusaineistoa eri teknologiat pystyvät keräämään ja käsittelemään, sen luotettavampia ja todenmukaisempia päätöksiä (vrt. diagnooseja) pystyvät poliisit ja oikeustoimi tekemään.  Professori Lehto kuitenkin mainitsi teknologian kehityksen varjopuolen.  Hyvisten ja pahisten maailmassa kumpaakaan osapuolta ei saa pitää tyhmänä, eli myös rikolliset kehittävät omia tekniikoitaan välttää todistusaineison syntyä.  Joskus oman työn merkitys löytyy kauempaa mitä osasi kuvitellakaan.

Oppiminen harvoin tapahtuu itse luennolla.  Luentojen yhtenä tarkoituskena on antaa mielenkiintoisia katsauksia asioihin eikä niinkään syventyä liian yksityiskohtaisesti tiettyyn asiaan.  Se auttaa henkilökohtaista opiskelua sillä näin pystyn itse ottamaan selvää asioista mitkä vaikuttavat mielenkiintoisilta.  Tällä kertaa voidaankin sanoa, että kannatti jäädä kuuntelemaan loppuun asti minne professori Lehto oli jättänyt bioinsinöörin kannalta maukkaimmat jutun: DNA-laskenta (engl. DNA-computing).  On olemassa ongelmia minkä ratkaiseminen tietokoneilla on haastavaa ja liki mahdollista.  Lyhykäisyydessään Leonard Adleman ratkaisi matkustamisongelman tekemällä DNA-pätkiä ja nimeämällä ne tietyiksi kohteiksi.  Kun kaikki nimetyt DNA-pätkät yhdisti, muodosti ne eri pituisia juosteita joita analysoimalla pystyttiin määrittämään paras kombinaatio eri välikohteita päästä määränpäähän.  Idea ei kuitenkaan ollut yksittäisen ongelman ratkaiseminen vaan pikemminkin nykytietotekniikan kyseenalaistaminen.  DNA ei pysty toimaan sähköisenä tietokoneena, mutta se pystyy toimimaan biologisenatietokoneena, millä on hyvät ongelman ratkaisukyvyt.

Katsaus eri DNA-tekniikoihin tällä kertaa toimi hyvin.  Itse luennolla ei tarvitse tulla se olo luennon tärkeydestä, todella merkittävät asiat tajuaa vasta jälkikäteen.