Miksi oppisin?

Muistatko kun opettelit ajamaan polkupyörällä? montako naarmua tai mustelmaa prosessissa ehti muodostua? miltä tuntui kun ensimmäisen kerran huomasit pysyväsi pystyssä ilman huojumista, ilman äidin avitusta tai apupyöriä? Miltä tuntui kun viiletit pitkin lähikatuja vapaana kuin taivaanlintu?

Oppiminen, niin taitojen kuin tietojenkin, herättää tunteita (vaikkei niitä tulisi aktiivisesti ajatelleeksikaan). Ja onkin hyvä välillä pysähtyä pohtimaan, mistä tunteet kumpuavat. Miksi tuskastuin kurssin opettajan opetusmenetelmävalinnasta? miksi innostuin kollegan kommentista? Miksi ennakkotehtävän läpikäynti tuntuu työläältä? Miksi tämäkin asia tuntuu itsestäänselvältä? Miksi? Oi, miksi?

Minä opin silloin kun ymmärrän etten ymmärrä. Sisuunnun, selvitän ja innostun. Turhaudun, kyseenalaistan ja etsin uuden näkökulman. Miksi?

Minusta “miksi?” on myös äärettömän hyvä ja hyödyllinen kysymys. Se herättää ja pyytää perustelemaan vielä paremmin. Oppiminen herättää siis tunteita ja kysymyksiä ja ne ylläpitävät kykyä oppia. Tunteista jää usein muistijälki oppimistilanteesta ja se kantaa pitkälle. Tunteet ohjaavat rakentamaan aiempaa tietämyspohjaa sekä kehittämään uusia toimintatapoja. Oppiminen tai tunteet eivät onneksi kysy aikaa tai paikkaa. Oppimista tapahtuu koko ajan.

Miksi sinä opit?