Mieletön Landesverschönerung, vai?

Viime luennolla sivuttu Landesverschönerung-suuntaus 1700-luvun lopulta ja 1800-luvun alusta jäi mietityttämään. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että pyrkimyksenä oli estetisoida koko maisema, kauttaaltaan. Suuruudenhullua. Googlettelun perusteella ajatusmallin taustalla oli valistuksen aikakausi, joka korosti ihmisen mahtia ja luonnon valjastamista hyötykäyttöön. Luontoa piti muokata niin, että se oli sekä hyödyksi että miellytti silmää. Hedelmäpuut eivät olleet vain koristeita, vaan kantoivat myös hedelmää, pensaat suojasivat eroosiolta ja puuryhmät loivat varjoisia paikkoja oleskella ja käyskennellä. Toiminnan mahdollistivat Preussin maanomistusolosuhteet: Maa-alueet olivat harvojen hallussa ja tilusten pinta-alat ja isäntien varallisuus siten suurta. Vapaiden talonpoikien Suomessa, jossa maanomistus oli ja on pirstaloitunutta, eikä työvoimana ollut maaorjia,  moinen ei olisi tullut maanomistusolojen puolesta kysymykseen. Isoimpana esteenä oli toki yleinen elintaso.  Joka tapauksessa kyseessä on jälleen mielenkiintoinen esimerkki siitä, millä tavoin yhteiskunnalliset olot, politiikka ja maanomistusolosuhteet vaikuttavat maisemaan.

Tavallaanhan tuo suuruudenhullulta kuulostava Landesverschönerung-filosofia on lopulta toteutunut, myös Suomessa. Joka niemen ja notkon puusto on ojennettu samalajisiin riveihin, jotka miellyttänevät ainakin metsänomistajan silmää.

http://www.symposcience.org/exl-doc/colloque/ART-00001438.pdf