Luonto tiivistyvässä kaupungissa

Maankäytön suunnittelijana jäin miettimään erityisesti planssiryhmää ”Kaupunki luonnossa”. Puutarhakaupunkiajattelu oli reaktio 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kiihtyneeseen kaupungistumiseen. Tällöin rakentuneet keskustojen umpikorttelipihat koettiin synkiksi ja etenkin lapsille vahingollisiksi: pihoille tuli saada valoa ja rakennusten ja luonnon välinen yhteys oli palautettava.

Nykyään puhutaan paljon kaupunkirakenteen tiivistämistarpeesta pääasiassa päästöjen vähentämiseksi ja monin paikoin on ryhdytty sanoista tekoihin. Viherympäristöä me kaikki kuitenkin edelleen kaipaamme: elpymiseen, luontoyhteyden kokemiseen, luontoelämyksiin, aktiviteetteihin, kaupungin tilalliseen vaihteluun, luonnon monimuotoisuutta varten. Mikä on riittävä vihreän määrä uudella, tiiviillä ja ekotehokkaalla asuinalueella ja onko vihreän laadulla merkitystä edellä mainittujen seikkojen tavoittelussa?

Minusta ihmisen tarpeiden kannalta olennaista on viheralueverkon tiheys, viheralueiden saavutettavuus, viheralueiden laatu eli vastaamisen edellä mainittuihin tarpeisiin sekä myös laadulliset erot: mikään viheralue ei pysty yksinään täyttämään kaikkia tarpeita, mutta viheralueiden profiloinnilla ja verkottumisella voidaan tarjontaa laajentaa. Välillä törmää kuitenkin uuden asuinalueen viheralueiden pinta-alaa perusteltavan 1970-luvulta peräisin olevalla ministeriön ohjeella, jonka mukaan viheraluetta pitää varata 40 m2/asukas. Viheralueiden laatukriteereitä ei tässä ohjeessa ilmeisesti ole. Ongelmana maankäytän suunnittelussa toki onkin, että systeemi on luotu rakentamisen ohjaamiseen, eikä viheralueiden laatukriteerien määrittämiseen ole kaavoituksen yhteydessä työkaluja. Yhdyskuntarakennetta tiivistettäessä emme kuitenkaan voi enää korvata laatua määrällä varaamalla vain varmuuden vuoksi tarpeeksi V-alkuisia alueita.  Aiempia vuosikymmeniä pienempiin viheralueisiin päädyttäessä tulisi kaavan hyväksymisen yhteydessä jollain tapaa pystyä varmistamaan, että viheralue tulee vastaamaan sille asetettuja laatutavoitteita.