Luento 8 – Neuraalinen koodaus ja aivotoiminnan häiriöt

Luennon aiheena oli eri koodausmekanismit, joilla aivot koodaavat informaatiota hermoratojen signaaleista, sekä aivojen erilaisia toimintahäirijöitä. Klassisessa taajuuskoodauksessa, jossa tuntoreseptoreissa laukomistaajuus kertoo ärsytyksen voimakkuudesta solun reseptiivisessä kentässä  (aktiopotentiaalien määrä korreleoi ärsykemäärän kanssa). Toisaalta  taajuksien erottaminen on todella heikkoa ja näin informaatiota voidaan lähettää vain rajallinen määrä. Sekvenssikoodauksessa  hermosolu lähettää tietyn määrän impulsseja toiselle kohdesolulle. Huonona puolena tässä on epäluotettava/spontaani laukeaminen. Ympäristöstä ja muista ulkoisista tekijöistä johtuen kohdesolu voi laueta jolloin impulssin sisältämä data muuttuu huomattavasti. Populaatiokoodauksessa hermosolujoukko lähettävät yhdessä viestin, jolloin se mahdollistaa monia koodausmenetelmiä ja minimoi solujen epäideaalisuuksien herkkyyttä.  Tämä tarkoittaa että, yksittäinen aktiopotentiaali ei vaikuta niin paljoa ja täten impulssi säilyy lähes muuttumattomana.

Luennon toisessa osassa käsiteltiin aivoperäisiä sairauksia ja niiden vaikutukset ihmiseen. Tässä käytiin aivosairauksia listamaisesti, emmekä koe tarpeelliseksi niiden uudelleen käsittelyä. Kuitenkin aivosaurauksia on hyvin laaja määrä ja niiden vaikutukset niin elämänlaadulle että työkyvylle ovat merkittävät. Aivosairaudet voivat johtua leesiosta (kasvain tai isku), erillaisista taudesita, geneettisistä tekijöistä, välittäjäaineihäiriöistä tai verenkiertohäiriöistä. Syitä on siis useita. Aivosairauksia silti voidaan hoitaa esim. lääkkeillä, stimulaattorihoidolla tai jopa psykoterapialla. Esim. välittäjäaineiden toimintahäiröt voidaan hoitaa lääkityksellä (vaikka onkin sivuvaikutuksia) ja veronkiertohäiriöt gammaveitsellä.