Luento 6: Tarkkaavaisuus ja muisti

Kurssin kuudennella luennolla käsiteltiin tarkkaavaisuutta ja muistia. Luennoitsijana toimi Iiro Jääskeläinen.

Tarkkaavaisuus

Tarkkaavaisuutta käsiteltiin tietyssä mielessä ironisesti, siten että koko kahden tunnin luento pidettiin yhteen putkeen vaikka yleensä luentotauon pitämällä opiskelijoiden tarkkaavaisuus ei pääse herpaantumaan.

Ihminen ei tee havaintojaan tietoisesti, mutta heidän omat päämääränsä ja uskomuksensa vaikuttavat hyvin paljon siihen mitä he havaitsevat. Ja toisaalta jos ihminen keskittyy tiiviisti johonkin hän pystyy tiettyyn rajaan asti poistamaan häiritsevän taustahälyn. Tätä hälyä kuitenkin jonkun verran prosessoidaan aivoissa sillä, jos oma nimi mainitaan hälyn joukossa kiinnittyy tarkkaavaisuus sinne välittömästi.

Tarkkaavaisuus on hyvin tahdonalainen prosessi, mutta sen jakaminen on työlästä ja on teorisoitukin että yhdellä hetkellä ihmisen tarkkaavaisuuden jakaminen on jopa mahdotonta, vaan tarkkaavaisuuden jakaminen on enemmänkin asiasta toiseen hyppimistä. Ihminen voi kohdistaa tarkkaavaisuutensa myös sisäisiin prosesseihin.

Muisti

Ihmisen muisti on monimutkainen kapistus, joka pystyy hetkessä palauttamaan asioita joita pystyy muistamaan aina lapsuudesta saakka. Kuitenkin niin että samalla voidaan hetkessä tietää jos jotain asiaa ei tiedetä. Esimerkiksi kysymällä valkoisen talon puhelinnumeroa ihminen voi välittömästi sanoa ettei tiedä kyseistä asiaa.

Muistista palautettaessa auttaa jos käyttää jotain assosiointia asiaa muistellessaan. Esim. Satunnaisia sanoja muisteltaessa saatiin parhaat tulokset kun käskettiin ihmisiä opettelemaan sanat semanttisten prosessien kautta (eli katselemalla asioiden ominaisuuksia, lentääkö se?). Toiseksi parhaat tulokset tuli kun ihmiset pohtivat rytmittyivätkö sanat toisten sanojen kanssa ja huonoin keino muistamiselle oli sanojen koon muistaminen, olivatko ne kirjoitettu isolla vai pienellä.