Luento 24.1.13.

Eilen 24.1. Veli-Pekka Lehto Helsingin yliopiston patologian osastolta luennoitsi meille kolmannen kertansa, tällä kertaa aiheenaan solun jakautuminen, solusykli sekä apoptoosi. Kuten edellisilläkin kerroilla, taas Lehto onnistui herätämään mielenkiintoni, vaikka asia olikin pitkälti tuttua lukioajoilta. Jo kerran opitut asiat muistuivat mieleen ja sen lisäksi asian tiimoilta tuli myös uutta syventävää tietoa.

Luennon ensimmäinen tunti kului käsiteltäessä solunjakautumisen vaiheita ja solusykliä. Tuntui käsittämättömältä huomata miten paljon olin unohtanut kyseisestä aiheesta, vaikka joskus niin moneeen kertaan tankatut tiedot olen luullut osaavani unissanikin. Kävimme yhdessä läpi solusyklin vaiheet ja vertailimme tapahtumaketjua eukaryoottisolujen ja prokaryoottisolujen välillä. Tarkastelimme samaa kuvaa kuin joskus lukiossa; kuvaa missä solusykli jaetaan M-vaiheeseen, G1-, S- ja G2-vaiheeseen. Vaikka kuva oli tuttu, tuntui että vasta tällä kerralla ymmärsin sen todella. Havainnollistava elektromikroskooppikuva jakautuvasta solusta oli mielestäni aivan mahtava. Kaavakuvia katsellessani olen aina ajatellut, että eri jakautumisvaiheet ovat selvästi rajattuja tapahtumia. Nyt oivalsin, että tämä ketju on kokonaisuus, missä vaiheet tapahtuvat pikkuhiljaa.

Sentrosomisykli oli minulle uusi käsite. Keskittyminen alkoi hieman herpaantua, kun tuntui etten enää pysykään perässä. Minua jäi mietityttämään sentrosomin ja sentrosolin yhteys. Onko sentrosomi kaksi sentrosolia kohtisuoraan toisiinsa kiinnittyneinä vai ei? Joko kuulin vain väärin tai sitten Lehto puhuikin niistä hieman sekaisin. Olen huono viittamaan ja kysymään, joten jäin vain märehtimään asiaa yksin ilman vastausta.

Luennon loppupuolisko alkoi telomeerejen ja niitä katalysoivien telomeraasi-entsyymien lyhyellä käsittelyllä. Ohitimme asian kuitenkin aika nopeasti ja jatkoimme solusyklin säätelyn pariin. Puhuimme solun eri tarkastuspisteistä, missä solun siirtyminen seuraavaan vaiheeseen tarvittaessa keskeytyy ilmeisesti Cyclin-Cdk kompleksien avulla. Solulla on myös mahdollista jäädä niin sanottuun lepovaiheeseen eli G0-vaiheeseen säätelyjärjestelmän “sulkeutuessa”. Tämä aihe jäi hieman hämärän peittoon. Ainakin käsitin, että solusyklin säätely on hyvin monimutkaista, vaikka lukiossa sekin opetettiin kauniin yksinkertaistetusti.

Apoptoosi eli solukuolema on elimistön tapa kontrolloida solumäärää. Tämä tapahtuma on välttämätön eliöille, se mahdollistaa esimerkiski sikiönkehityksen ja on välttämätön homeostaasin ylläpitämisessä. Tämä aihe käsiteltiin pitkälti lukio-oppien tasolla. Se oli mukavaa, sillä parituntisen luennon loppupuolella minulla väistämättä lopahtaa into keskittyä. Aivan loppuun Lehto puhui vielä apoptoosin häiriöihin tiiviisti liittyvistä ongelmista kuten syövästä.