Luento 20.2.2013

Tämän päiväisen asiantuntijaluennon meille piti tuttu Veli-Pekka Lehto Helsingin Yliopiston patologian osastolta. Luennon aiheena oli solujen järjestäytyminen kudoksiksi. Asiat käytiin suuruusjärjestyksessä aloittaen kudoksista ja päätyen kantasoluihin. Luennon aiheet olivat pääpirteissään tuttuja, joten luennon seuraaminen oli helppoa.

Luennon aluksi kerrattiin kudosten ja elinten määritelmät, jonka jälkeen puhuttiin ihmisen kehitysbiologiasta ja sen ohjautuvuudesta. Oli kiinnostavaa perehtyä siihen, kuinka vain yhdestä totipotentiaalista (täysikykyisestä) solusta voi kehittyä niinkin monimutkaisia yksilöitä kun ihminen.  Luennolla käsiteltiin hieman epigenetiikkaa ja morfogeneesia, lähinnä kuinka ne vaikuttavat solun kehitykseen. Jo alkionkehityksen varhaisessa vaiheessa alkion solut jakautuvat kolmeen erilaiseen solukerrokseen; entodermiin, mesodermiin ja ektodermiin, joista solujen erilaistuminen ja lisääntyminen jatkuu hyvinkin monimutkaisilla ja tarkoilla säätelyillä.

Yleisen solunkehityksen jälkeen perehdyttiin eri kudostyyppeihin. Eri kudoksista esiteltiin niiden toimintaa ja rakennetta, muodostumista ja kudostyyppien eroja. Kaikista kudoksista näytettiin paljon havainnolistavia kuvia, jotka auttoivat eri kudostyyppien erojen hahmottamisessa. Varsinkin epiteelikudosta ja sen erilastumia käytiin tehokkaasti läpi. Kudostyypit olivat valmiiksi tuttuja, joten uudet asiat hahmotti nopeasti ja luennolla pystyi keskittymään niihin, kun perusasiat olivat jo hallussa. Uutena asiana tuli mm. erikantasolutyypit joista eri kudostyypit kehittyvät myöhemmin (mesenkymaalinen ja hematopoieettinen). Kudostyyppien uusiutumista käsiteltiin nopeasti, ja oli mielenkiintoista kuulla, vaikka luennoitsija itsekkin epäili että onko totta, että sydänlihas saattaa uusiutua parikin kertaa ihmisen eliniän aikana. Luennolla tuli myös pohdittua miten eri kudostyyppien uusiutumiskyky voi olla niin erilainen, vaikka kaikki solut ovat lähtöisin samasta solusta.

Luennon toisella osuudella käsiteltiin kantasoluja. Aihe oli alku luentoakin mielenkiintoisempi. Ennen luentoa tiesin, että kantasolut voivat erilaistua kaikiksi yksilön soluiksi, mutten tiennyt, että kantasolujakin on monia erilaisia. Totipotentti, pluripotentti, multipotentti ja progenitori olivat uusia termejä, joita luennolla kuuli monta kertaa, mutta ne menivät vielä minulla sekaisin ja piti tarkistaa aina, mitä sana tarkoittikaan. Kantasolujen jako alkionkantasoluiksi ja somaattisiksi kantasoluiksi oli ennestään tuttu. Siksi näiden aiheiden yksityiskohtia oli helpompi seurata. Oli mielenkiintoista oppia, kuinka aikuisilta ihmisiltä on löydetty kantasoluja uusista paikoista ja niitäkin voi olla erilaisia, mm. rasvakudoksen kantasolut. Näillä voitaisiin välttää embyonaalisia kantasoluja koskevat eettiset ongelmat. Kuten kudosten, myös kantasolujen jakautumisen ja erilaistumisen säätely oli mielenkiintosita kuunneltavaa. Ympäristön vahva vaikutus erilaistumiseen oli uusi asia minulle. Lopuksi kerrottiin vielä v.2012 Nobel voittajista, jotka olivat tutkineet kantasoluja ja kehitelleet uusia tekniikoita. Kaiken kaikkiaan luento oli mielenkiintoinen ja vielä kotonakin luentokalvoja kerrattessani innostuin aiheesta.