Luento 17.4. – Toiminnan ohjaus ja emootiot

Toiminnan ohjaus

Toiminnan ohjauksella tarkoitetaan kykyä muokata tarpeet ympäristöolosuhteisiin sopiviksi ja valita paras tapa tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvää toiminnanohjausta leimaa joustavuus ja kyky vastaanottaa negatiivistakin palautetta. (Tämän vastakohtaa kutsutaan perseveraatioksi.) Toiminnan ohjaukseen kuuluu viisi olennaista osakomponenttia: työmuisti, käyttäytymisen inhibointi, emootioiden työstäminen, sisäinen puhe, ja motoriikka. Kun nämä osa-alueet toimivat saumattomasti, on silloin myös toiminnan ohjauksemmekin mahdollisimman tarkoituksenmukaista.

Kohtaamme jatkuvasti erilaisia ärsykkeitä ja kilpailevia tavoitteita arkielämässämme. Esimerkiksi pitkällä luennolla saatamme kamppailla nälkää tai väsymystä vastaan ja yritämme näistä häiritsevistä tekijöistä huolimatta pitää kuuntelumotivaatiota yllä. Tätä kutsutaan kilpailevien tavoitteiden inhiboinniksi, mikä on erittäin keskeinen tekijä tarkkaavaisuuden suuntaamisessa ja toiminnan ohjauksessa. Se auttaa meitä voimakkaistakin ärsykkeistä tai haluista huolimatta suuntaamaan toimintaamme asettamiamme tavoitteita kohti. Inhiboinnin epäonnistuminen ilmenee epäjohdonmukaisena käyttäytymisenä: tällaisella ihmisellä on löyhät assosiaatiot ja hän on helposti ulkoisten ärsykkeiden vietävissä. Mieleeni tuli kuva pienestä lapsesta tai ADHD -potilaasta, joka vaihtaa huomion kohdettaan hetkessä eikä kykene pitkäkestoiseen keskittymiseen.

Työmuistin rooli on keskeinen toiminnan ohjauksessa. Työmuistin ja otsalohkon avulla valitaan oleellinen tieto ja inhiboidaan epärelevantti. Työmuisti toimii tässä ja nyt, ja se hakee säilömuistista tietoa ja käsittelee mieleen palautettua ainesta. Tämä mahdollistaa tavoitehakuisen käyttäytymisen ohjaamisen sekä ongelmien ratkaisun.

Emootiot

Luennon loppupuoliskolla käsittelimme emootioita. On havaittu kuusi universaalia perustunnetta, jotka ovat samoja kulttuurista ja asuinpaikasta huolimatta. Nämä ovat ilo, suru, pelko, viha, inho ja hämmästys. Emootiot voidaan jakaa kahteen dimensioon sen mukaan, kuinka miellyttäviä/epämiellyttäviä tai kuinka vireyttä nostattavia ne ovat. Kolmantena dimensiona on jatkumo, paljonko emootion viriäminen vaikuttaa toimintaamme. Esimerkiksi viha on voimakkaasti epämiellyttävä ja paljon vireyttä nostattava tunne, ja monesti vihan tunne vaikuttaa paljon käyttäytymiseemme.

Puhuimme myös emootiotutkimuksesta. Emootioita on siinä mielessä haastavaa tutkia, että niiden tunteminen on aina subjektiivista ja koetilanteessa pitää houkutella halutut tunteet esiin. Tutkimisessa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä, kuten havainnoimista, kyselylomakkeita, psykofyysisiä mittauksia tai aivokuvantamista.

Luennolla kävimme läpi myös sekä toiminnan ohjauksen että emootioiden hermostollista perustaa. Molemmissa toiminnoissa on otsalohkon valtava merkitys kiistaton. Etenkin etuotsalohko on ihmisellä suuri verrattuna muihin nisäkkäisiin, mikä on aika loogista, kun ajattelee ihmisen ylivertaisia taitoja muun muassa emotionaalisten vihjeiden lukemisessa, toiminnan tavoitteellisessa ja pitkäkestoisessa suunnittelussa tai sosiaalisessa oppimisessa. Tutkijat ovat saaneet selville tarkemmin kognition perusmekanismit ja niiden hermostollisen perustan kuin emootioiden.