Luento 16.1.2013

Kevään ensimmäisen luennon aiheena oli sokerit lääketieteessä ja tästä aiheesta luennoi Risto Renkonen Helsingin yliopistolta. Itselläni ei näistä veijareista juuri muistikuvia ollut, lukuunottamatta niitä asioita mitä oli lukupiirejä varten tullut opiskeltua, joten suurin osa luennon asiasta oli allekirjoittaneelle uutta. Sokereiden tehtävä energianlähteenä luonnolisesti kuuluu yleistietoon, mutta muuten luennolla tuntui siltä, kuin olisi seurannut valkoista kania ihmemaahan.

Luennon alkupuoli keskittyi lähinnä sokerien rakenteellisiin ominaisuuksiin. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kerrottiin, kuinka neljästä monosakkaridista voi muodostua yli 10000 erilaista kolmikkoa siinä missä DNA:n neljästä nukleotidistä muodostuu vain 64 kolmikkoa. Alkupuolella tiputettiin myös useiden eri sokerien nimiä, mutta tässä informaatiotulvassa suurin osa näistä nimistä valitettavasti suksi suoraan toisesta korvasta ulos.

Mielenkiintoisempaa kuitenkin oli kuulla sokerien muista tehtävistä solussa, sillä nämä asiat olivat ainakin itselleni käytännössä aivan uusia. Tähän sisältyykin sitten oikeastaan loput luennon aiheista, kuten proteiinien sokerikoristelut, sokereiden rooli veriryhmien antigeeneissä ja sokerien toimiminen tunnisteena ja tarttumapintana valkosoluille tulehtuneilla alueilla. Näistä aiheista olisi hallunnut kuulla enemmänkin vaikka sitten alkupuolen aiheiden kustannuksella.

Lisäksi oli mukava huomata, että Suomessakin on tehty aiheeseen liittyviä löytöjä, kun 40-luvun lopussa Helsingin yliopistolla löydettiin lektiinit, jotka ovat siis tiettyjä sokerirakenteita tunnistavia ja sitovia proteiineja.

Asioita luennolla käsitelteiin kuitenki siinä määrin paljon, että monet niistä jäivät harmittavasti vain pintaraapaisuiksi, vaikka potentiaalia olisi ollut paljon enempäänkin. Niinpä vierailu ihmemaassa tuntui jäävän vähän kesken.