Lipidit (22.11.2012) Reijo Käkelä

Helsingin yliopiston biotieteiden laitokselta tullut luennoitsija Reijo Käkelä piti torstai-iltapäivän luennon lipideistä eli rasvahapoista, niiden johdannaisista ja niiden kaltaisista aineista. Käkelän luento oli jaettu kolmeen karsinaiseen pääalueeseen, joista varsinaisesti keskityttiin lipidien luokitteluun rasvahapoiksi, glyserofosfolipideiksi, sfingolipideiksi sekä steroleiksi. Myös lipidien rakenne sekä niiden tehtävät biologisten kalvojen perusrakenteissa olivat luennon pääpainon kohteita. Lipidien analysointiin keskittynyt kolmas osio käytiin läpi nopeasti luennon viimeisillä minuuteilla. Myöskin lipidien tehtäviä energian varastoinnissa ja kuljetuksessa piti käsitellä enemmän, mutta ne hypättiin ajanpuutteen vuoksi nopeasti yli varsinaisesti käymättä asiaa olleenkaan kunnolla läpi.

Esim. levitetuotteista tuttu Omega-nimeämisjärjestelmä 18-hiilisille rasvahapoille käytiin läpi. Itselle uutena tietona tuli, että elimistön solut pystyvät tuottamaan raaka-aineista Omega 7- ja Omega 9 – rasvahappoja, kun Omega 6- ja Omega 3- rasvahapot on saatava sellaisenaan ravinnosta. Uutta oli myös, että lipidimolekyylien on mahdollista flip-flopata eli siirtyä kaksoiskalvorakenteen toiselle lehdykälle flippaasi-entsyymin avustuksella. Lukiosta tutut lipidikalvojen keskeiset ominaisuudet kerrattiin pikaisesti mutta tarkasti. Meille näytettiin myös erilaisia kalvorakenteiden malleja, kuten nestemosaiikkimalli ja osittain suomalaisten kehittämät lipidilauttamalli ja superhilamalli. Lipidien analysointiin liittynyt sähkösumutusmenetelmä kuulosti kiinnostavalta, mutta jäi pitkälti hämärään ajanpuutteen vuoksi.

Luennon alkuoletuksena näkyi olevan selvästi lukion pohjatiedot lipidien osalta (esim. biokemiasta oletettiin että opiskelijat osaisivat mitä fosforylointi tarkoittaa) niin kemiasta kuin biologiasta ja luennolla keskityttiin enemmän syventämään ja tuomaan uusia asioita. Toki perusasioita kerratiin, mutta ne kelattiin luennolla nopeasti mutta tosin melko tarkasti läpi. Itseä jäi tosin harmittamaan, että luennoitsija itse tuntui puhuvan enemmän luentokalvoilleen ja osittain unohtavan yleisön kokonaan verrattuna edellisiin luentoihin.