Kulttuurista ja maisema-arkkitehtuurista

Eri maiden maisema-arkkitehtuuria käsitelleet seminaariesitelmät saivat pohtimaan kulttuurin ja maisema-arkkitehtuurin suhdetta. Globaalissa ja sähköisen tiedonvälityksen maailmassa vaikutteet liikkuvat yhtä nopeasti maan sisällä kuin pallon puolelta toiselle. Elämme samassa ajassa, pitkälti samojen tapahtumien ja ajatusten vaikutuspiirissä, mutta tulkitsemme niitä kultturistamme käsin eri tavalla.

Useita tanskalaisen maisema-arkkitehtuurin teoksia ei voisi kuvitella toteutettavan Suomeen. Ne ovat liian hurjia tänne. Suomessa ei ole tapana tehdä hätkähdyttävää maisema-arkkitehtuuria tai arkkitehtuuria. Suomessa ei kilpailla, kuka erottuu massasta eniten, vaan kuka erottuu massasta  juuri sopivasti. Ilmiötä on perusteltu pienten yhteisöjen historialla: pienessä porukassa konsensus on ollut elintärkeää, ei ole ollut varaa hajota erimieliseen leireihin, koska ne olisivat olleet jo liian pieniä selvitäkseen hengissä. Samasta syystä lienemme maailmankuuluja sovittelun ammattilaisia.

Kulttuuristen ominaispiirteiden määrittely on hankalaa ja osin arveluttavaakin, onhan niitä pahimmillaan käytetty yhteisöjä ja henkilöitä vastaan. Erot henkilöiden välillä ovat aina suuremmat kuin kulttuuristen yhteisöjen välillä. Eri yhteisöjen tavoissa reagoida samaan ilmiöön on kuitenkin kiistatta eroja, puhutaan sitten valtioista, kunnista, maisema-arkkitehtitoimistoista tai talonyhtiöistä. Myös maisema-arkkitehti voisi saada ajatteluunsa ja työskentelyynsä uusia uomia tutkimalla omien kulttuuristen viitekehyksiensä ominaispiirteitä, taustoja ja ilmenemismuotoja ja siten välineitä ymmärtää, kyseenalaistaakin ja ehkä tuulettaakin omaa ajatteluaan.