Kuinka kiertää sudenkuoppia?

tulipa tässä mieleeni kirjata vihdoinkin esiin perinteisiä sudenkuoppia tai väittämiä, mitä verkon opetuskäyttöön liittyy.

1. verkossa opettaja on (tai tulisi olla) aina läsnä ja tavoitettavissa. Tai ainakin opettajalle tulee helposti tällainen olo tai houkutus olla tavoitettavissa aina silloin kun joku vähänkin tarvitsee. Ei sen niin ole pakko mennä. Opettaja voi määritellä omat “päivystysajat” jolloin on tavoitettavissa verkossa samaan tapaan kuin työhuoneen ovessa on ilmoitus päivystysajoista. Opettaja voi myös hyödyntää verkon asynkronisia (ei-reaaliaikaisia) työkaluja,kuten keskustelupalstoja joissa voidaan esimerkiksi ylläpitää kysy-vastaa-palstaa, jossa kysymyksiä voi esittää pitkin matkaa mutta opettaja tai muu kurssin vastuuhenkilö vastaa kysymyksiin keskitetysti esim. kerran tai kaksi viikossa. Kannattaa myös miettiä liittykö tavoteittavuuden/läsnäolon vaade verkon teknisiin vai pedagogisiin kysymyksiin. Tekniset ongelmat ovat usein akuutteja, ehkä verkon käyttäjän omaan järjestelmään tai valitun välineen käyttöön liittyviä ongelmia joiden ratkaisu ei aina ole opettajan tehtävä.

2. opettajan on tehtävä kaikki itse. Niin. Verkossa opettaja voi tehdä kaiken itse oppimsialustan rakenteleusta materiaalien työstämiseen saakka mutta näinhän asian ei tarvitse olla. Opiskelijat voivat saada oppimisprosessista enemmän irti kun heidät valjastaa työhön itsenäisesti tai pienryhmissä. Yhdessä määritellyt tavoitteet sekä läpinäkyvä arviointikriteeristö ohjaavat myös työskentelyä.

3. Opettaja arvioi opiskelijan teknistä suoriutumista eikä substanssin osaamista/oppimista. Jos valitut toimintamallit ovat liian haastavia saattaa suorituksen arviointi perustua mittanauhaan sisällön arvioinnin sijaan. On myös hyvä pohtia muita arviointitapoja kuten esimerkiksi vertais- tai itsearviointia verkkovälitteisten tehtävien arvioinnissa. Joskus mittanauha tai vastausten määräkin voi toimia arviointina: kunhan vain arviointitapa  on ollut kaikkien tiedossa (verkkokeskustelussa voidaan opetella sisältöjen lisäksi argumentointia ja verkkokirjoittamista)

4. Verkko vapauttaa opettajan valmistelutehtävistä: näin ainakin toivovat opetuksen johtajat usein. Kun opetus siirtyy verkkoon ei opettajalle varata riittävästi resursseja uuden toimintatavan ja materiaalituotannon haltuun ottoon.

5. verkkovälineiden opettelu vie aikaa ja verkkomateriaalin valmistaminen on työlästä. Tottahan se on. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tehdä kerralla vaan verkkovälineitä ja menetelmiä voi kokeille pala kerrallaan. Materiaalien kohdalla voi miettiä, kuinka tarpeellista materiaali on opetettavan aiheen kohdalla ja voiko joku muu tuottaa materiaalin (vaikkapa opiskelijat yhdessä opettajan ohjauksessa) tai onko joku muu jo tuottanut saman materiaalin jota voisi hyödyntää?

6.mitä edes on verkkopedagogiikka? Niin, mitä on verkkopedagogiikka ja miten ja mihin se vaikuttaa, jos vaikuttaa? Sitäpä sitten pohditaankin ensimmäisessä lähipäivässä!