Kolmas asiantuntijaluento

Kolmas asiantuntijaluento käsitteli entsyymejä ja niiden kykyä katalysoida reaktioita, luennoitsijana toimi Tuomas Haltia. Edellinen luento pohjusti luentoa hyvin, ja aiheeseen oli helppo päästä heti mukaan.

Entsyymit ovat monimutkaisia ja suuria proteiineja, jotka katalysoivat elintärkeitä reaktioita. Katalyysitehosta jäi mieleen huikea, jopa miljardikertainen nopeus verrattuna ilman entsyymiä tapahtuvaan reaktioon. Entsyymit ovat siis välttämättömiä solun aineenvaihdunnassa.  Luentokalvoissa oli jälleen hyviä ja havainnollistavia kuvia. Entsyymin tietyn reaktion spesifinen katalysoiminen oli esitetty vesilaatikkona, jonka neljä seinää kuvastivat neljää eri mahdollista reaktioita, ja veden päällä oleva pallo katalysoimatonta alkutilannetta sekä substraattia. Jokin tietty entsyymi ”kaataa” yhden näistä seinistä, jolloin tapahtuu tietty reaktio.

Entsyymin toiminnan ydin on sen kyvyssä alentaa reaktioon tarvittavaa aktivaatioenergiaa, mitä havainnollistettiin parilla kuvaajalla. Entsyymi orientoi substraatin ja katalyyttiset ryhmät optimaalisesti sekä vääntää sen otollisempaan konformaatioon, käyttäen hyväksi sitoutumisenergiaa. Entsyymi siis vääntää substraatin korkeaenergiseen siirtymätilaan ja stabiloi sen, jolloin aktivaatioenergia pienenee.

Seuraavaksi käytiin läpi erilaisia inhibiittoreita, eli entsyymien toimintaa hidastavia faktoreita, ja niiden erilaisia toimintatapoja. Näistä olisi voinut olla enemmänkin asiaa, sillä inhibiittorit ovat tärkeä osa entsyymien toimintaa ja näin myös tärkeitä osasia esimerkiksi lääketieteessä ja biomekaniikassa. Luennon lopussa kuvattiin paria entsyymiä ja niiden rakennetta ja toimintaa. Tämä oli hyvä yhteenveto luennolla käydyistä asioista, ja avasi käsitystä entsyymien käytännöllisestä maailmasta.

Ryhmän kommentteja:

Milka: ”Entsyymit vain nopeuttavat reaktioita, jotka ovat suotuisia (alamäki)”

Iivari: ”Entsyymit katalysoivat kemiallisia reaktioita pienentäen reaktioon vaadittavaa aktivaatioenergiaa.”

Jani: “Entsyymin toiminnassa ratkaisevaa on, että se sitoutuu tiukimmin substraatin siirtymätilaa.”