Kohti kestäviä yhdyskuntia

Monialainen asiantuntijajoukko kokoontui Dipoliin 13.12. keskustelemaan kestävän maankäytön suunnitteluun kohdistuvista kehittämistarpeista jatkona viimekeväiselle KEMA-työpajasarjalle. Mukana oli kevään KEMA-pajalaisten lisäksi osallistujia Energia yhdyskuntasuunnittelussa -kurssilta. Ryhmäkeskusteluissa paneuduttiin uusien työkalujen, mittareiden ja menetelmien kehittämiseen, prosessien uudistamisen tärkeyteen sekä tulevaisuuden energiaosaamisen tarpeisiin. Työpaja on katsottavissa osoitteesta http://www.mirule.org/video/503.

Miten tieto saadaan jalkautettua?

Keskusteluissa nousi esiin erityisenä haasteena se, miten hankkeiden tuottamaa tietoa saadaan levitettyä eteenpäin. Kevään työpajojen ja hankeanalyysien pohjalta voidaan havaita, että projektit ja hankkeet toimivat hyvinä testialustoina työkalujen suunnittelun, kehittämisen ja toteuttamisen pilotoimiselle. Miten erilaiset työkalut saadaan kytkettyä tekemisen arkeen osaksi suunnittelua ja prosesseja? Mikä on kehitettyjen työkalujen avoimuus ja sovellettavuus? Miten voidaan varmistaa niiden hyödyntäminen myös muualla kuin pilottikohteessa?

Miten löytää sopiva työkalu?

Työkalujen ja tulosten laajemman sovellettavuuden yhteydessä keskusteltiin valinnanvaikeudesta. Tarjolla on niin paljon erilaisia työkaluja, että vaatisi kaavoittajilta valtavan panostuksen perehtyä kaikkiin ja valita sopivin. Miten valitaan juuri omaan käyttöön sopivin? Pitääkö käyttäjän pystyä määrittelemään tarkasti, millaista työkalua etsitään, vai voiko esimerkiksi tarjouspyynnön jättää avoimeksi niin, että asiantuntijat voivat ehdottaa parasta ratkaisua kuhunkin tilanteeseen? Eräänä vaihtoehtona ehdotettiin sertifioituja ohjelmistoja, jolloin käyttäjällä olisi ulkopuolisen asiantuntijan varmistama tieto siitä, mitä kullakin työkalulla voidaan saavuttaa. Keskustelussa havaittiin, ettei työkaluja ole tarpeeksi kaikilla tasoilla, kuten maakunta- ja yleiskaavatasolla, vaikkakin näillä tasoilla tehdään tärkeitä linjauksia ja lyödään lukkoon tarkentuvien kaavojen mahdollisuuksia.

Mitä oikein mitataan?

Keskustelussa kaivattiin läpinäkyvyyttä työkalujen tuloksiin ja laskentaan, jotta voidaan ymmärtää, miten tuloksiin on päästy. Miten varmistetaan tulosten läpinäkyvyys ja minimoidaan väärinkäytösten mahdollisuudet? Olemassa olevilla työkaluilla pystytään mittaamaan esimerkiksi hiilijalanjälkeä ja kustannuksia. Ei kuitenkaan kannata tehdä halvalla ekotehokasta aluetta, jossa kukaan ei halua asua. Miten saadaan mukaan laatutekijöitä, esimerkiksi onnellisuus, laatu ja esteettisyys? Laadun mittaaminen koetaan vaikeaksi, mutta tiedossa on toisaalta hyvään elinympäristöön vaikuttavia tekijöitä, joihin pystytään vaikuttamaan suunnittelussa. Eri vaihtoehtojen vaikutukset pitää pystyä arvioimaan läpinäkyvästi – tämän jälkeen on päätöksentekijöiden arvovalinnoista kiinni, mihin ratkaisuun päädytään.

Yhteistyöllä ja visionäärisyydellä eteenpäin!

Keskustelussa nousi esiin se, että kunnan toiminnot ovat varsin erillisiä, eikä ole ammattikuntaa, joka yhdistäisi esimerkiksi ympäristö- ja kaavoituspuolen. Miten huomioidaan kokonaisuus prosessin alusta loppuun? Miten työkaluilla ja ratkaisuilla voidaan vaikuttaa kaavoituksen ulkopuolelle, esimerkiksi päätöksentekoon? Toimivan yhteistyön lisäksi on tärkeää, että tavoitteet asetetaan kunnianhimoisesti ja kauaskatseisesti, ja että toimijat sitoutuvat tavoitteiden saavuttamiseen pitkäjänteisesti. Asioita tulee käsitellä suurina kokonaisuuksina, eikä keskittyä pistemäisiin osaoptimointeihin. Miten kestävää ajattelua toteutetaan käytännössä? Suunnittelussa tulee osallistaa asukkaiden lisäksi asiantuntijat, tutkijat ja päättäjät. Visionäärisiin tavoitteisiin pääsemisessä tarvitaan luovaa ideointia yhdessä. Tiedon jakaminen jalostaa tietoa!

Kohti uutta energiaosaamista

Keskusteluiden pohjalta on tarpeen luoda uudenlaista osaamista, yhteistyötä ja ymmärrystä energia-asiantuntijoiden ja maankäytön suunnittelijoiden välille. Energiantuotantoalueet ja -ratkaisut on tärkeää huomioida jo kaavoituksessa. Kaavoittajien ei voida olettaa tietävän syvällisesti yksityiskohtaisista energiaratkaisuista – tärkeää olisikin tuoda asiantuntijat mukaan suunnitteluun jo varhaisessa vaiheessa. Tällä hetkellä suunnittelussa voidaan vaikuttaa parhaiten siihen, että energiaa kuluisi vähemmän. Paikallistuotanto on toissijainen kysymys, sillä energiantuotantoratkaisut kehittyvät yhä. Kaavoituksessa on tärkeää mahdollistaa tulevien energiaratkaisuiden integroiminen rakenteeseen joustavasti ja huomioida energiahuollon ja liikenteen välinen yhteys. Kestävä energiantuotanto ei yksinään ratkaise kestävän yhdyskunnan syntymistä!