Kiperä kysymys

Ennen työllistyttiin pitkiin työsuhteisiin, nykyisin tehdään pätkätöitä ja vaihdetaan myös alaa useammin. Viihtyivätkö ihmiset ennen töissä paremmin ja oliko yleinen työkyky parempi? Tuleeko töissä edes viihtyä – eikö siellä tule tehdä töitä?

Vastaajana professori Sinikka Vanhala Kauppakorkeakoulusta, johtamisen ja kansainvälisen liiketoiminnan laitoksesta:

”Lähes neljä viidesosaa palkansaajista on edelleen ’tyypillisessä’ työsuhteessa eli tekee jatkuvaa kokoaikatyötä. Tutkimusten mukaan erot tyypillistä ja epätyypillistä työtä tekevien viihtyvyydessä ja työhyvinvoinnissa ovat vähäiset. Tutkimuksissa on havaittu, että määräaikaisilla työntekijöillä on hieman alhaisempi työkuormitus, vähemmän lääkärin toteamia sairauksia ja jonkin verran parempi työkyky mutta samalla huonompi viihtyvyys kuin kokoaikaisilla.

Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin mukaan viimeaikaiset muutokset työelämän laadussa ovat vähäiset. Kouluarvosanoin mitattuna työelämän laatu saa arvosanan 8. Työelämän kiristyminen näkyy kuitenkin siinä, että subjektiivinen arvio omasta työkyvystä on laskenut hieman 1990-luvun lopun arvioihin verrattuna; kuitenkin enemmistö voi suhteellisen hyvin ja viihtyy työssään. Jos taas tarkastellaan asian kääntöpuolta, työpahoinvointia ja sen kustannuksia kansantalouden tasolla, törmätään ongelmaan, jonka Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahonen on arvioinut ’tähtitieteelliseksi’. Ahonen on päätynyt 25–30 miljardin euron kokonaiskustannuksiin vuositasolla. Siitä pääosa tulee ennenaikaisen eläköitymisen aiheuttamista kustannuksista mielenterveyden häiriöiden ollessa kärjessä.

Parempi olisi, että työssä viihdyttäisiin: kun työssä ahdistaa, siitä kärsivät niin työyhteisö ja -organisaatio kuin työntekijän läheiset ja lopulta koko kansantalous. ”