Kandiuudistuksella rakennetaan tulevaisuutta

Aalto-yliopiston voima perustuu korkeatasoiseen ja edellä käyvään koulutukseen ja opetukseen, joka tukee oppimisen intohimoa. Meneillään olevassa kandidaatin tutkintojen uudistamisessa on ennen kaikkea kyse opetussisältöjen ytimen uudelleen määrittelystä ja oppimismenetelmien ennakkoluulottomasta uudistamisesta. Opetusmuotojen on mm. tuettava eri alojen tulevien ammattilaisten kohtaamista ja yhteistyötä jo opiskeluvaiheessa. Oppimista ei kuitenkaan tapahdu vain kursseilla ja opintoprojekteissa. Koko yliopisto on oppimisyhteisö, jonka toimintatavoilla on vaikutus uuden oppimista kannustavan toimintakulttuurin syntymiseen.

Jouduin jokin aika sitten tilanteeseen, jossa minulta tivattiin perusteluja Suomen yliopistouudistukselle. Oli varsin helppo luetella kehittämistä vaativia asioita, kuten yliopistokentän hajanaisuus, opintojen eteneminen, akateemiset urajärjestelmät, opetuksen ja tutkimuksen laatu, kansainvälisyys tai yliopistojen autonomia ja rahoituspohja. Näiden kehittämisen myötä voimme lisätä yliopistojen vaikuttavuutta. Mutta mitä ovat ne asiat, joihin haluamme vaikuttaa, ja millaista tulevaisuutta haluamme olla rakentamassa? Entä mitä ovat ne keskeiset haasteet, jotka kohtaamme tulevaisuudessa suomalaisena yhteiskuntana ja maailmankylänä? 

Lokaaleja ja globaaleja haasteita

Merkittävä kansallinen haaste on jo ovella. Suomen ikäpyramidin kärki on pahasti tylpistynyt, ja olemme maailman kärkimaita ns. huoltosuhteen heikkenemisessä. Ensimmäisenä länsimaana meillä tulee olemaan enemmän lapsia, opiskelijoita, vanhuksia ja työttömiä kuin työssäkäyviä. Ikäsidonnaisten menojen kasvu on EU:n nopeinta. Sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelee jo nyt 14 % työvoimasta, mutta vajaan 20 vuoden kuluttua määrän pitäisi olla 25 %. Alan uuden työvoiman rekrytointitarvetta lisää se, että sen työntekijöistä 30 % eläköityy seuraavan 10 vuoden aikana. Haasteet on ratkaistavissa, mutta tarvitsemme Suomessa ennakkoluulottomia päätöksiä ja uusia toimintamalleja – sosiaalisia, kulttuurisia, teknisiä ja liiketaloudellisia innovaatioita, joiden synnyttäminen edellyttää myös kansalaisten osallistumista.

Globaali näkökulma tuo vain lisää löylyä. Minun elinaikanani maapallon väestö on lähes kolminkertaistunut. Viime vuonna kasvu oli 78 miljoonaa ihmistä, eli suunnilleen saman verran kuin Saksan asukasmäärä. Vaikka väestönkasvu on laskussa, on meitä 10 vuoden kuluttua vähintään 500–600 miljoonaa lisää, saman verran kuin EU:ssa on nyt asukkaita. Kehittyvissä maissa on valtava määrä nuoria, jotka haaveilevat paremmasta tulevaisuudesta, johon kuuluu mm. oma auto, asunto, jääkaappi ja vuosittainen lomamatka. Kaupungistumiseen, asumiseen, liikenteeseen, ilmastoon ja elintarvikkeiden tuotantoon liittyvät kysymykset odottavat uusia ja parempia ratkaisuja. Maailma tarvitsee sosiaalisia, kulttuurisia, teknisiä ja liiketaloudellisia innovaatioita – ja ihmisten aktiivista osallistumista.

University Designed by People

Muotoilussa avoimet innovaatiot, ja erityisesti sosiaaliset innovaatiot, ovat nousussa. Jeremy Myerson, Royal College of Art -tutkimusyksikön johtaja, puhuu paradigman muutoksesta suunnittelussa ja muotoilijan roolissa, siirtymisestä ”ylhäältä alas” -ajattelumallista ”alhaalta ylös” -malliin. Myersonin mukaan 1950-luvulla muotoilulle oli kuvaavaa ”design for people” ja 2000-luvun taiteessa ”design with people” -ajattelu. Nyt on nähtävissä vahvoja merkkejä paradigman muutoksesta ”design by people” -ajattelutapaan. Siinä korostuu muotoilijan rooli ja toiminta vertaissuunnittelijana (co-creator) ja mahdollistajana (enabler), mikä auttaa ja aktivoi ihmisiä luomaan itselleen paremman elämän ja tulevaisuuden.

IDEO muotoilutoimiston perustaja ja johtaja Tim Brown kuvaa paradigman muutosta siirtymisenä ”tarinoista liikkeisiin” (from stories to movements). Muutokseen liittyy myös muotoilun näkökulman laajentaminen. Teemoja ja kohteita tulisi lähestyä aina globaalisti, nähdä niiden laajempi merkitys ja vaikutus, mutta toteuttaa paikallisella tasolla yhdessä ihmisten kanssa (think big but scale down tai think global act local).

”Design by people” -ajattelua voi minusta hyvin soveltaa meneillään olevaan opettajan roolin ja yliopiston toimintatapojen muutokseen. Olemme opettajina mahdollistajia ja vertaissuunnittelijoita yhdessä opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat oppivat paremmin, ja heille tarkoituksenmukaisia ja perusteltuja asioita. Tämä lähestymistapa korostaa opettajien ja opiskelijoiden välillä kannustavaa vuorovaikutusta, yhdessä oppimista ja yhdessä luomisen iloa. Autamme opiskelijoita rakentamaan itselleen paremman tulevaisuuden ja vastaamaan omalta osaltaan tulevaisuuden mittaviin haasteisiin.

Martti Raevaara