Jokaisessa väitöskirjassa on uutinen

Matti Kuronen väitteli kiinteistötaloudesta Aalto-yliopistossa. Kuva Laura NissinenAalto-yliopistosta väittelee vuosittain toista sataa väittelijää. Jokaisesta väitöksestä tiedotetaan maailmalle tavalla tai toisella. Kaikki ovat julkisesti esitteillä verkossa, joistakin lähetetään myös lehdistötiedote ja muutamat päätyvät esitteille Aalto-yliopiston uuteen lehteen, Aalto University Magazineen.

Kun aloin koota tähän ensimmäiseen lehteemme tulevia väitösuutisia, olin tuskallisen tietoinen siitä että väitöstiedottaminen on ja on ollut yliopistotiedottajien lähes ikiaikaisen pohdinnan kohde.

Varsinkin viime vuosina, kun väitösten määrät ovat olleet aina vain kasvussa, tiedotteiden määrää on ruvettu karsimaan, ja hyvään väitöstiedottamiseen on haettu yhä uutta viisastenkiveä.

Kaikista väitöksistä ei enää edes haluta tietää: media haluaa yleisöön uppoavia uutisia, otsikoita ja suoraa yhteiskunnallista ulottuvuutta. Yliopisto haluaa kertoa huippualojen väittelijöistä. Suorat sovellukset tai suuret lupaukset ovat ikään kuin parhaita.

Minusta joka ikisessä väitöskirjassa on uutinen, se pitää vain etsiä sieltä. Mediaseksikästä tai ei, minusta yliopistoviestinnän ikiaikainen tehtävä on esitellä väitös kuin väitös niin, että siitä selviää, tai siis, itse ainakin haluan lukea väitöksestä, mihin isompaan tutkimuskuvioon se kuuluu, miksi aihetta tutkitaan (tässä voi olla tai olla olematta sovelluksia mukana) ja saada lyhyesti tietää, mitä uutta tutkimus toi maailmalle.

Väitöskirja on aina pitkällisen tutkimustyön tulos. Se on tutkijan ensimmäinen näyttö pärjäämisestään tutkijan uralla ja siihen on käytetty runsaasti aikaa, rahaa ja uhrautuvaa työtä. Se on tehty johonkin tarpeeseen, vastaamaan johonkin kysymykseen. Lähden siitä olettamuksesta, että kun väitös on valmis ja tiedeyhteisön hyväksymä, se on tiedottamisen arvoinen.

Toimittajana ja tiedottajana pistän oman ammattitaitoni peliin, kun etsin väitöskirjatekstistä, mihin isompaan yhteyteen työ kuuluu, yritän avata vaikeat käsitteet, suoristan hiukan tulosten kuvaamisen mutkia ja pidän huoli, että kaikki tämä mahtuu alle sataan sanaan.  Ja sitten se tärkein: lähetän tekstin tutkijalle saatteella ”Menikö lapsi pesuveden mukana?”

Joidenkin väitösten tulokset ovat hyvinkin helposti avattavissa yleisön ihasteltaviksi, joskus ne taas ovat niin vaikeaselkoisia, että niiden kanssa on pakerrettava pitkään. Väitösuutisen kompastuskivet, tutkimuskielelle tyypilliset kryptiset alakohtaiset käsitteet ja läpinäkymättömät lyhenteet sekä kapea aiheen esittely ovat tietysti vaarana koko ajan.

Aalto University Magazineen väitösuutisia valittiin yksi per korkeakoulu, siis kuusi. Yhdestä tehtiin pidempi juttu, muut esiteltiin pienillä palstoilla.

Tervetuloa tutustumaan.

Kuva: Matti Kuronen väitteli kiinteistötaloudesta Aalto-yliopistossa. Kuvaaja Laura Nissinen.