Johdanto solubiologiaan, Veli-Pekka Lehto

Luennolla sai yleiskuvan siitä, mitä solubiologia tarkoittaa. Solu, sen osat, rakenne ja toiminta olivat tuttuja jo lukiosta, mutta näkökulma oli aivan uusi. Kun aiemmin vain opeteltiin solun osia ulkoa, nyt pyritään ymmärtämään laajemmin molekyylitason tapahtumien merkitystä eliölle.

Luento sai pohtimaan, miten paljon makrotason ilmiöitä voidaan ennustaa mikrotasolta. Esimerkiksi DNA:ta voidaan periaatteessa pitää ohjeena, jonka mukaan kaikki solujen osat, solut ja eliöt rakentuvat ja toimivat. Kumminkaan siitä ei voi nähdä suoraan olion jalkojen lukumäärää, eikä toisaalta olion jalkojen lukumäärästä voi päätellä mitään sen DNA:sta. Osataanko DNA:ta lukea vielä niin huonosti, vai eikö siinä todellakaan lue mitään jalkojen lukumäärästä? Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia asioita DNA:sta sitten pystytään määrittämään.

Vähän samoin on muidenkin mikrotason ilmiöiden kanssa: soluissa tapahtuvia reaktioita pystytään selittämään tarkasti ilman, että pystyttäisiin suoraan päättelemään mitään niiden vaikutuksesta eliön ominaisuuksiin. Mikrotason havaintojen pohjalta pystytään vain tekemään arvauksia, joiden toimivuus on tutkittava makrotasolla. Tämä tuntuu omituiselta, mutta johtuu kai siitä, että pienikin ominaisuus on niin monien eri reaktioiden kokonaisvaikutus. Luennolla huomasikin, että solu on paljon monimutkaisempi systeemi kuin kuvittelisi ja sen sisältä löytyy käsittämättömän pieniä, mutta silti hienoja yksityiskohtia, kuten esimerkiksi moottoriproteiineja. Mieleen jäi myös solun eri osien kommunikointi keskenään niin, että solu voi sopeutua häiriöihin.

Luento lisäsi motivaatiota solubiologian opiskeluun: siellä käytiin nopeasti läpi paljon asioita, joista olisi kiva tietää lisää.