Jäkälien hitaudesta ja merkityksestä ihmisen elämälle

Nyt kun jäkälätutkimus (Tieto-Finlandia) ja tutkivat jäkälät (Kirjallisuus-Finlandia) on nostettu arvoonsa, voidaan kysyä, mitä itse kukin meistä oikeastaan tietää luonnosta. Ja miten tiedämme?

Tuossa talon takana on sammalikko, ja sen takana jäkäläkallio. Jostakin sieltä pehmustetusta maisemasta nousevat joka aamu korpit ja lentävät päiväksi Ämmässuon kaatopaikalle. Illansuussa ne palaavat.

Kuinka monta tutkijaa tarvitaan selvittämään, mistä on kysymys? Yksi analysoi sammalet, toinen jäkälät, kolmas korpit, neljäs ehkä miettii, miten pitää ne pois kaatopaikalta. Ja viides sitten pohtii, miksi minä näitä kirjoitan. Tekstinikin voisi erikseen analysoida.

Jos kuitenkin taksonomian, fylogenian, etologian, ekologian, psykologian ja diskurssianalyysin lisäksi etsii tietoa olemisen laadusta, pitää kutsua paikalle tutkija, joka hallitsee taiteellisen ajattelun metodit. Vasta sitten tavoitetaan holistinen näkemys siitä, mitä kokemuksellisesti tapahtuu meidän talon, metsikön ja kaatopaikan välillä: miten sammalen villinvihreä pehmeys ja jäkälän sinertävä karheus liittyvät korppien kotiintulorääkkynään.

Taiteen laitoksella Leena Valkeapää väitteli viikko sitten tutkimuksellaan tuulesta, tulesta, ajasta, porosta ja ihmisestä. Kuinka tuuli on maailmankuvaa määrittävä tekijä, sillä pohjoisen ihmisen ajatus ei liiku ummehtuneessa tilassa. Kuinka ajan tajuaminen on oikean hetken tunnistamista, elämäntaitoa. Kiireettömyys on viipymistä ja oikean ajan odottamista ja kun olosuhteet ovat suotuisat, toimitaan nopeasti: on kiire. Siis mistä malttamisessa, kärsivällisyydessä ja toisaalta nopeassa reagointikyvyssä on kysymys.

Hetkinen… Eihän tämä koske vain porotaloutta; tämähän voisi kiinnostaa ekonomisteja, sijoitusasiantuntijoita ja muita heitä. Jäkälän kasvun odottaminen.

Taiteellinen tutkimus – taiteellinen ajattelu – etsii kokemuksellisia lähestymistapoja, korostaa ainutlaatuisuutta ja lumoutumista, kuten professori Juha Varto on kuvannut. Taiteellinen tutkimus tekee käsitettäväksi sitä mistä tarkimmatkin tilastolliset, luokittelevat tai yhteisvaihtelunanalyysit tavoittavat kukin vain pienen osan.

Jos kokemus elämästä, sen laadusta, katoaa, ryhdymme helposti vain listaamaan sitä mikä pitää fyysisen hahmomme hengissä, kuten jäkälätutkija William N. Kristina Carlsonin romaanissa.

———————————————————————

Pikarijäkälä

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.

Helvi Juvonen