Internationalization: a matter of life or death?

There is an old Finnish classic novel called Seven Brothers (you should read it, by the way, as it may help you understand Finns a bit more) who had such hard learning problems that they were taught to read by basically banging the spelling book on their heads.  Occasionally there seems to be a similar method in use when internationalization is discussed: internationalize! internationalize! internationalize!  And if you don’t, then…!  Then what?  You do not measure up, you are a loser, narrow minded, change resistant – out of touch?  Sounds like you might even die.

So, one needs to internationalize.  What does it mean?  I became out of breath when I started listing elements of international competence:  global competence, ability to work abroad, ability to observe and analyze cultural differences, adoptability, multicultural communication skills, sensitivity, ability to function in multicultural teams, leading multicultural talents, language skills etc. etc.  My first thought was that nobody is able to manage all that.

“International” is not an adjective one uses to describe his/her character or skills.  Nevertheless, our students are graduating into the world where certain internationalization skills are not an advantage, but rather a must.  It may be impossible to be able to include the above list in one’s CV or job interview.  But wasn’t it wonderful if, in the near future, Aalto was also a brand for people able to work in multicultural groups anywhere in the world.  I read our university mission through lenses that attribute to this:  “educating responsible, broad-minded experts to act as society’s visionaries and change agents.”

So, how to become globally competent?  By knowledge, skills and attitudes that turn into one’s capital only after substantial time spent abroad.  One needs to distance him/herself from one’s own culture and surroundings for long enough time to be able to reflect and emphatically understand others from different cultures.  That’s why it is essential that we encourage our students to be internationally mobile and also that we help them reflect the time spent abroad.  It is also worth remembering that Aalto University encourages and supports staff mobility.  It is never too late to increase one’s competence.

Whether we feel comfortable with the word international attributed to us or not, we all can contribute to making Aalto more multicultural.  More than anything it is about attitude.  Finland is not an immigrant society, so probably we were all not fed by multiculturalism as babies. Therefore, it is an accomplishment that after two and half years of Aalto University, multiculturalism is a recognized value of our scientific community.  We may have needed the banging on our heads, but I am proud to be a member of such community.

Mari-Anna Suurmunne

**************************************************

Kansainvälisty tai henki!

Kansainvälisyyttä paukutetaan päähän kuin aakkosia Seitsemälle Veljekselle: kansainvälisty! kansainvälisty, kansainvälisty!   Ja jos et kansainvälisty niin..!  Niin mitä?  Et pärjää, olet looseri, olet kapeakatseinen, olet muutosvastarintainen – et elä tässä ajassa…  Ihanko kuolet?

Kansainvälistyä pitää, mutta mitä se tarkoittaa?  Huomasin hengästyväni, kun ryhdyin listaamaan  kansainvälistymisvalmiuksia:  globaali kompetenssi, kyky toimia maailmalla, kyky havaita ja analysoida kulttuurisia eroavaisuuksia, sopeutumiskyky, monikulttuuriset kommunikaatiotaidot, sensitiivisyys, kyky toimia monikulttuurisessa tiimissä, monikulttuurisen ryhmän johtaminen, kielitaito jne.  Ensimmäinen ajatus on, että tuohon ei kyllä pysty kukaan.

”Kansainvälinen” ei ole adjektiivi, jolla kuvailemme ominaisuuksiamme tai osaamistamme, mutta nykyiset opiskelijamme valmistuvat maailmaan, jossa kansainvälisyystaidot eivät ole enää etu vaan välttämättömyys.  Kukaan ei pysty sulauttamaan yllä olevaa listaa CV:hensä tai työhaastatteluun, mutta olisi hienoa, jos aaltolaiset tunnettaisiin kyvyistään työskennellä monikulttuurisissa yhteisöissä, tarvittaessa missä tahansa.  Siinäpä vasta loistava Aalto-brändi!  Tämä on myös sisäänkirjoitettu yliopistomme missioon: koulutetaan ”vastuullisia, ennakkoluulottomia asiantuntijoita yhteiskunnan suunnannäyttäjiksi ja muutoksia edistäviksi toimijoiksi”.

Miten kansainvälisyysvalmiudet saavutetaan? Tiedolla, taidolla ja asenteella, jotka muuttuvat pääomaksi vain riittävän pitkän ulkomailla vietetyn ajan jälkeen. Tarvitaan etäisyyttä omaan kulttuuriin ja kasvuympäristöön, jotta voidaan peilata ja empaattisesti ymmärtää toisia kulttuureita.  Siksi on ensisijaisen tärkeää, että kannustamme opiskelijoitamme kansainväliseen liikkuvuuteen ja lisäksi autamme heitä reflektoimaan saatua kokemusta.   Kannattaa lisäksi muistaa, että Aalto-yliopisto tukee myös henkilökunnan liikkuvuutta.  Koskaan ei ole liian myöhäistä kasvattaa kapasiteettiaan!

Mutta olimmepa sitten henkilökohtaisesti kansainvälisiä tai ei, niin kaikkien asennetta tarvitaan Aalto-yliopiston kehittämisessä entistä monikulttuurisemmaksi yhteisöksi.  Aalto-yliopiston kahden ja puolen elinvuoden aikana, monikulttuurisuudesta on tullut arvo, jonka tiedetään aidosti rikastuttavan tiedeyhteisöämme. Olen ylpeä kuuluessani tällaiseen yhteisöön, joten ehkäpä kirjan paukuttaminen päähän on ollut sen arvoista.

Mari-Anna Suurmunne