Huom! Sisältää maisema-arkkitehtuuria.

Tämä on Aalto yliopiston arkkitehtuurin laitoksen maisema-arkkitehtuuri osaston Kenttäkurssi 2- kurssin kesätehtävän ryhmä ykkösen blogikirjoitus, jossa on tarkoitus käsitellä ihmisiä kaupunkitilassa.

Koska olin jo tehtävän ilmaannuttua siirtynyt ns. kesälaitumille pohjoisen erämaihin, käsittelee nyt tämä aloittava kirjoitus julkista tilaa yleensä. Kirjoitan tätä nyt Utsjoella, ja lähin kaupunkitila on käsittääkseni Vuoreijassa n.200km pohjoiseen.

Olen matkustanut nyt toista viikkoa lähinnä Norjassa ja kiinnittänyt huomiota norjalaisten levähdys- ja taukopaikkojen eroavaisuuteen Suomeen verrattuna.

Suomessa valitettavan usein taukopaikaksi kelpaa ryteikön keskellä oleva levike jossa on tarjolla ylitsepursuava Molok-jäteastia. Korkeatasoisemmille paikoille on lisäksi tuotu hirsistä kyhäilty ruskealla maalilla läpsytelty istuinryhmä tai moottorisahalla muotoiltu kelopöytä ja -penkki kokonaisuus. Saniteettitiloksi on ilmeisesti tarkoitettu ympäröivä luonto, sillä erittäin harvoin löytää edes viiden tähden taukopaikkaa merkitsevää Bajamaja-muovisukkulaa. Näiden tyhjennyssykliksi on ilmeisesti suunniteltu 1 kerta/kesä.

Norjassa tielaitos on tehnyt toisin. Taukopaikat on sijoitettu näköalaltaan merkittäviin kohteisiin, taukopaikkojen suunnittelussa on käytetty arkkitehtitoimistoja ja rakentamisen detaljitarkkuus on korkeatasoista. 1993 Norjan parlamentin aloitteesta käynnistyi Nasjonale turistveger –projekti, jonka tarkoituksena oli tehdä koko Norjan kattava, arkkitehtoonisesti tasokas, maisemareittien sarja turismia palvelemaan. Projekti koettiin kansantaloudellisesti merkittäväksi, sillä turismi on pääelinkeinona syrjäisemmillä seuduilla ja luomalla tällainen uusi matkailuturismin kohde pystytään esittelemään norjalaista tietotaitoa.

Tierakentamisessa taukopaikan osuus on minimaalinen kustannuserä kokonaisuudesta. Näin on myös norjalaisessa versiossa, jossa suunnittelussa on käytetty nuoria nousevia arkkitehtitoimistoja. Viihtyisän tilan luomisessa kyse onkin enemmän tahdosta. Hyvin suunniteltu ja rakennettu siisti tila pysyy myös helpommin siistinä ja viihtyisänä. Ränsistynyt, puolihutaisten tehty ei-kenenkään-maa, ruokkii ilkivaltaa ja taukopaikkaa ryhdytään pian käyttämään epävirallisena kaatopaikkana.

Myös Suomelle matkailuelinkeino on tärkeä ja Suomen luonto tarjoaa kiinnostavia kokemuksia. MEKn 2010 teettämässä kansainvälisessä luontomatkailututkimuksessa  merkityksillisiksi tekijöiksi nousivat turvallisuus, luonto ja hintataso. Suomen koettiin täyttävän näistä hyvin kaksi ensimmäistä, mutta hintataso ei vastannut laatua. Olen tutkimusten tulosten kanssa samaa mieltä. Matkailijoiden vaatimien tarpeiden tyydyttämiseksi on tehty vain välttämätön ja mieluimmin mahdollisimman halvalla. Viihtyvyys, rakenteiden maisemaan istuminen ja ylläpidon helppous on jäänyt toissijaiseksi.

Kaupunkien julkinen tila on usein rakennettu samaa periaatetta, halvalla ja nopeasti, käyttäen. Viihtyisä kaupunkitila syntyy kuitenkin viihtyisästä ympäristöstä. Riittävästi roska-astioita, mukavat istuimet joilla levähtää, hoidetut istutukset, oikein suunniteltu valaistus ja paikan luonnetta hienovaraisesti esille tuova maisema-arkkitehtuuri ei rasita veronmaksajan kukkaroa sen enempää kuin nykyinen toimintamalli. Kyse on enemmän viitseliäisyydestä ja siitä miten ympäristöämme arvostamme.

Ohessa linkki Norjan tielaitoksen sivuille, joista löytyy lisää infoa ja kuvia Nasjonale turistveger–projektista:

http://www.nasjonaleturistveger.no/en/the-tourist-routes