Alku

Nyt olen ollut Nepalissa noin vuorokauden. Tuntuu kuin aikaa olisi mennyt paljon enemmän. Niin paljon on jo ehditty. Olemme vierailleet läheisessä kaupungintapaisessa, käyneet yliopistolla ja tietysti tutustuneet Nepalilaiseen ruoka- ja juomakulttuuriin. Kaikki on tosi erilaista. Alla on listattunja muutamia jänniä asioita.

Täällä katuja kulkiessa matkan varrelle osuu jatkuvasti erilaisia eläimiä. Enimmäkseen olemme nähneet vuohia ja koiria mutta myös muutaman lehmän ja kanoja. Eilen opin että vain vaaleat lehmät ovat pyhiä. Musta lehmä on “buffalo” ja niitä on täysin sallittua syödä.

Banaanit ovat tosi pieniä ja maistuvat hassulta.

Dhulikhel, eli kylä jossa asumme, tarkoittaa nepaliksi sumua. Nimen syy on varsin selvä. Eilen kun ajoimme majapaikallemme matkalla oli niin sakea sumu ettei tietä nähnyt ollenkaan. Onneksi kuskimme muisti mutkat ulkoa ja pääsimme perille.

Sähkökatkoja on jatkuvasti. Katkon huomaa, kun valot sammuvat hetkeksi. Majapaikkamme generaattori käynnistyttyä valot palaavat. Kaikilla ei kuitenkaan ole generaattoria tai akustoja ja tähtitaivas on katkon aikana mahtavan kirkas. Valitettavasti pilvet peittivät taivaan lähes täysin.

Nepalissa aika on GMT+5:45 ilmeisesti koska joku ammoinen hallintomies ei halunnut Nepalin käyttävän Intian aikaa. Kesäaikaa ei käytetä. Lisäksi viikkorytmi on omanlaisensa. Viikon ainoa vapaapäivä on lauantai. Muut ovat työ- ja koulupäiviä.

Tähän asti kaikki on sujunut oikein hyvin. Ongelmia aiheuttaa lähinä huoneesta puuttuva netti ja erinäiset pelottavat vessat. Elämä täällä lähtenee sujumaan ensi viikolla kun ensimmäiset kurssini alkavat.

Ehkä tämä riittää kuvaamaan ensimmäisiä vielä varsin sekavia fiiliksiä. Jatkossan lupaan yrittää kirjoittaa paremmin.