Finnscapes -identiteettiä etsimässä

Viime perjantaina järjestettiin Finnscapes -maisema-arkkitehtipäivä Bio Rexissä Lasipalatsissa, johon osallistuin alan opiskelijana. Päivän teema oli “identiteettiä etsimässä”, ja aihetta lähestyttiin useiden luentojen sekä paneelikeskustelun kautta. Oli mielenkiintoista kuulla ammattilaisten keskinäistä keskustelua ja sitä, mikä nyt on ajankohtaista maisema-arkkitehtuurissa. Jäin pohtimaan paikan identiteettiä ja suunnittelijan roolia sen muodostamisessa, muuttamisessa ja säilyttämisessä. Yleisesti keskustelussa todettiin identiteetin olevan jotain alueelle omaleimaista, joka tekee siitä erityislaatuisen muiden samankaltaisten alueiden joukossa. Samaan aikaan pohdittiin, voiko identiteettiä suunnitella. Mielestäni tietynlaisen identiteetin syntymistä voi ohjata suunnittelulla, mutta alueen käyttäjien omaksi kokemaa identiteettiä ei voi tuoda erillisenä valmiina pakettiratkaisuna jostain kaukaa suunnittelijan pöydältä. Liian valmiiksi mietitty identiteetti voi tuntua päälleliimatulta ja teennäiseltä, eivätkä käyttäjät välttämättä koe sitä omakseen. Tästä tulee mieleen nykyajan maisema-arkkitehtuurin luennolla vilautettu tutkimus siitä, miten ihminen ottaa tilan haltuunsa siirtämällä tuolia vaikka vain kymmenen senttimetriä. Tunnistan tämän omassa toiminnassani, ja uskon, että sama pätee myös alueen identiteettiin. Vahvin identiteetti on usein alueilla, joilla käyttäjät ovat ottaneet paikan omakseen ja kehittävät (tai rappeuttavat) sitä itse. Identiteetin muodostumisessa on siis jätettävä tilaa ja aikaa sille, että käyttäjät voivat viedä sitä mihin suuntaan itse tahtovat.