Enemmän kuin sivistysyliopisto

”Yliopistojen tehtävänä on … kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.”

Yliopistolain hengessä jokaisen suomalaisen yliopiston tulisi olla Wilhelm von Humboldtin hahmottelema sivistysyliopisto. Sen päämääränä on sivistää ihmistä ja lisätä hänen itsetuntemustaan tieteen avulla. Aalto-yliopiston tapauksessa myös taiteen keinoin. Toteutuuko ihanne arjessamme, taitaa kilvoittelua riittää.

Mutta ei tässä kaikki. Kauppatieteellisen, taideteollisen ja tekniikan alan ylintä tutkimusta ja opetusta perustellaan – lääketieteen tapaan – myös yhteiskunnan pitkän aikavälin hyödyillä. ”Pro Arte Utili” oli aikanaan mainio kiteytys.

”Scientific rigour – practical relevance” -jännitekenttä on yliopistollemme luonteenomainen: tavoitellako ensi sijassa tieteellistä huippua vai tiedon hyödynnettävyyttä yhteiskunnassa? Erityisesti professori Timo Saarinen on pitänyt kysymystä agendalla siinä hengessä, että joko-tai-asetelman ohella myös sekä-että on mahdollinen. Tieteellisesti tasokas tutkimus sen suuntauksesta välittämättä ja käytännön ongelmanratkaisuun tähtäävä tieteellisesti ohut tutkimus eivät ole ainoat vaihtoehdot, joista valita.

Aalto Energy Efficiency Research Programme -tutkimusohjelma on tuore pyrkimys rakentaa siltaa tieteellisen kunnianhimon ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden välille. Jo alkaneilta kolmelta projektilta ja tulevilta uusilta hankkeilta edellytetään molempien näkökulmien ottamista tosissaan.

Tieteellisen laadun voi useimmiten mitata heti, kun julkaistut tutkimustulokset ovat läpäisseet tiedeyhteisön kriittisen arvioinnin ja löytäneet paikkansa nykytiedon lisänä tai korvaajana. Relevanssin toteaminen vaatii pitemmän aikajänteen, jopa vuosikymmeniä. Siksi ennakkoarviot kiinnostavan tutkimussuunnitelman yhteiskunnallisesta relevanssista ovat vain valistuneita arvauksia – ja usein pielessä.

Vaikeus saavuttaa hyvä päämäärä ei oikeuta luopumaan sen tavoittelusta. Aallon alojen kirjo antaa eväät sekä näkemiselle että tekemiselle. Yliopistomme onkin luontevinta tavoitella eturivin paikkoja siinä kerhossa, jonka jäsenet ovat vahvoja tieteessä ja taiteessa mutta samalla radikaalien ratkaisujen tuottajia yhteiskunnan suuriin kysymyksiin. Tätä kautta uskoisin Aalto-yliopiston kansainvälisen kilpailuedun löytyvän.

Mauri Airila