Emilia Kaivosoja: Soluviljelytekniikat

Tekniikan tohtori Emilia Kaivosojan soluviljelytekniikoita käsittelevä luento (28.2.) oli kurssin viimeiseksi luennoksi erittäin osuva, sillä laboratoriodemon pohjustamisen lisäksi se antoi mielenkiintoista ja inspiroivaa tietoa kurssilla opittujen asioiden soveltamisesta käytäntöön.

Soluviljely tarkoittaa yksinkertaisesti solujen kasvattamista erillään itse eliöstä, keinotekoisissa oloissa. Suoraan eliöstä eristetyt solut eli primäärisolut elävät vain rajatun ajan, mutta toimivat hyvänä in vivo-mallina eli elävien organismien mallina, kun taas “kuolemattomiksi” tehdyt solulinjat eli sekundaarisolut jakautuvat jatkuvasti, mutta ovat tutkimuksessa in vitro(“lasissa”)-malleja. Jäi hieman epäselväksi, mitä eroa näiden kahden solutyyppien käytöllä on, mutta ilmeisesti kummassaakin on omat hyötynsä ja rajoituksensa.

Opin, että soluviljelmän solut tarvitsevat kasvaakseen median eli jonkinnäköisen elatusliuoksen, joka sisältää muunmuassa ravintoaineita, kasvutekijöitä, hormoneja sekä antibioottia bakteerien ja sienien kasvun estämiseksi. Itse soluviljely tapahtuu inkubaattorissa eli soluviljelyyn tarkoitetussa kaapissa, jossa solujen kasvulle on järjestetty optimaaliset olot niin lämpötilan, kosteuden kuin pH:nkin suhteen.

Soluviljelmän soluja voidaan tutkia faasi- tai elektronimikroskoopilla esimerkiksi solujen kunnon tarkistamiseksi. Mikroskoopilla voidaan nähdä myös, onko näyte kontaminoitunut, eli onko siinä joitain ylimääräisiä kemiallisia aineita tai biologisia organismeja kuten bakteereita, sekä onko näyte ylipäätään oikeaa solutyyppiä – kuulemma soluviljelymaljojen tai niiden sisältöjen sekoittumisen riski on hyvin suuri ja vakavasti otettava.

Jotta siis osaisi tunnistaa viljelemänsä solut, pitää tuntea perusteet muunmuassa eri solutyyppien ulkonäöstä ja tavasta kiinnittyä alustaansa. Esimerkiksi fibroblastit ankkuroituvat alustaan, kun taas lymfoblastiset solut kasvavat suspensioissa eli kiinnittymättä alustaansa. Solujen kiinnittymis- eli adheesiotyyppi vaikuttaa luonnollisesti siihen, millä menetelmällä soluja voidaan irroittaa petrimaljalta esimerkiksi siirrostusta varten.

Siirrostus eli soluviljelmän jakaminen useammalle petrimaljalle on demotyömme aiheena, ja siksi siihen perehdyttiin tarkasti. Erityisen tehokas oli harjoitus, jossa saimme pareittain järjestellä valmiista vaihtoehdoista siirrostuksen vaiheet ja yhdistää käytännön toimenpiteet niiden merkityksiin. Ilmeisesti demossamme pääsemme kokeilemaan kemiallista irroitusta, jossa trypsiini-entsyymin avulla saadaan solut irtoamaan alustastaan.

Oli mielenkiintoista kuulla soluviljelyn labrakäytännöistä, sillä olin itse viime kesänä vedenpuhdistuskemian laboratoriossa töissä. Soluviljelyssä käytetään aseptista tekniikkaa, joten steriiliydessä ollaan vielä tarkempia kuin kesätyöni labrassa – soluviljelylabrassa pitää esimerkiksi välttää turhaa liikkumista ja puhumista, sillä liikkuvasta ihmisestä irtoaa joka hetki valtava määrä partikkeleita jotka voivat kontaminoida soluviljelmät. Aineiden annostelun ja pipetoinnin kanssa täytyy myös olla tarkkana, mutta nämä käytännöt olivat jo entuudestaan tuttuja.

Luento oli erittäin mielenkiintoinen ja lisäsi entisestään innostusta päästä näkemään ja tekemään labrademoa. Kaiken lisäksi bioinformatiikkaa opiskelleen Kaivosojan ammattitaito vakuutti ja kasvatti motivaatiota omaa opiskeluani kohtaan.