Eka asiantuntijaluento

Homman pyöräytti käyntiin Helsingin yliopistolta professori Veli-Pekka Lehto, M.D., Ph.D. Luennon aihe oli mielestäni todella laaja, jonkinlainen yleiskatsaus biokemiaan ja solubiologiaan. Ainakin allekirjoittaneelle lukion minimibilsat käyneenä oli ajoittain vaikeaa pysyä kärryillä luennon aiheesta.

Luennon ensimmäisellä puoliskolla käytiin yleisellä tasolla läpi solujen koostumusta ja interaktioita. Tärkeimpänä muistiin jäi solun kompleksisuus ja etenkin hyvä vertaus lentokoneeseen. Lisäksi solubiologian kehityksestä Lehto mainitsi, että solujen tunnistaminen ja kuvaus on jo hyvin pitkällä, mutta kuvausten avulla pitäisi myös pystyä ymmärtämään soluihin liittyviä mekanismeja.

Tauon jälkeen jatkettiin elävien solujen peruspiirteiden selvittämisellä. Tuntui, kuin lukion biologian kakkoskurssi olisi puristettu yhteen ainoaan tuntiin. Päällimmäisenä mieleen jäi microtubule träckillä “kävelevä” ATP-polttomoottori-kuorma-auto. Solurakenteen vertauksessa Tokion metrokarttaan palattiin jälleen solun kompleksisuuteen. Tokion metro ei juurikaan pysty kommunikoimaan, eli kun joku osa palapelistä hajoaa, on koko systeemi sekaisin. Solussa taas eri palaset keskustelevat keskenään ja solu mukautuu häiriöihin. Luennon loppuun Lehto oli koonnut kasan johdatusluennolle tyypillisiä motivaattoreita, kuten solubiologian tavoitteen ja mitä solun ymmärtämiseksi on opiskeltava.

Luennoitsijan tietotaso tuntui olevan niin paljon korkeammalla luennon pintaraapaisuihin verrattuna, että olisin kaivannut enemmän  esimerkkejä tutkimuksen huipulta ja nykypäivän tilanteesta. Luento jätti avoimeksi myös paljon kysymyksiä solun toiminnasta, mutta niihin tullaan varmasti palaamaan tulevilla luennoilla. Kokonaisuutena luento oli kuitenkin hyvä katsaus solubiologian aihealueeseen ja tästä on hyvä jatkaa kohti tarkemmin solubiologian eri osiin pureutuvia luentoja.

Ryhmän kommentteja:
Milka: “Mieleeni jäi erityisesti se, miten solussa jonkin asian mennessä pieleen, siitä viestitään kaikille solussa ja ongelmaa lähdetään yhdessä korjaamaan eli ns. takaisinkytkentä-mekanismit. Solu on itseohjautuvasti kokoava, jos kyseessä on elävä solu ja läsnä itsekoostumuksen mahdollistavat tekijät.”

Jani: “Asiat käytiin luennolla todella nopeasti ja pintapuolisesti, suurin osa asiasta käydään kunnolla vasta myöhemmin. Mielenkiinto kuitenkin heräsi ja mieleeni jäi etenkin signaalipolkujen monimutkaisuus ja kuva soluelintä kuljettavasta moottorista.”

Akseli: “Mieleen jäi ainakin molekyylitason tapahtumien mallintamisen vaikeus, sekä niiden suhde suurempiin makromaailman malleihin,ja solun monimutkaisuus sekä korjausjärjestelmät.”