Edinburgh

Kävin heinäkuun puolivälissä Edinburghissa, joka on yksi Skottlannin suurimmista kaupungeista, ja myös hyvin vanha sellainen. Kaupungissa on vanha ja uusi keskus, ja kummassakin merkittävät kävelykatunsa. Vanhan kaupungin kävelykatu High Street tai Royal Mile johtaa vanhasta vuoren päällä sijaitsevasta linnasta Scottish Parliamentille. Kadun varrella on lukuisia pieniä toreja, ravintoloita ja puoteja. Uuden keskustan vastaava katu on Princes Street, jolle sijoittuu paitsi kevyt liikenne myös julkinen liikenne. Katu on meluisa ja vilkas, etenkin kesällä, kun kaupungissa on paljon turisteja.

Princes Street

Näiden keskustojen väliin sijoittuu paitsi rautatieasema myös laakso, jossa on suhteellisen suuri puisto. Puisto on siis hyvin keskeisellä paikalla. Vaikka päivä, jona siellä kävin, oli kylmä ja puolipilvinen, väkeä oli paljon.

Kulkureitti Princes Streetiltä puistoon

Ihmiset kävelivät, kuljeskelivat, istuivat penkeillä, loikoilivat ja istuskelivat nurmirinteessä, leikkivät, ihailivat istutuksia. Jotkut istuskelevista söivät – olin liikkeellä lounasaikaan –  jotkut loikoilevista lukivat kirjaa. Yllättävän moni oli yksin liikkeellä. Ja yllättävän moni näytti olevan ihan paikallista väkeä, joskin turistejakin oli.

Lounasta nauttiva henkilö

Princes Street Gardens

Puiston penkit olivat jakautuneet kahteen ryhmään. Yksi rivi sijoittui kävelytien varteen, leikkipuiston läheisyyteen, jossa istui paljon lapsia vahtivia vanhempia, mutta myös muita, jotka vain levähtivät hetkeksi ja katselivat leikkiviä lapsia. Toinen penkkirivi sijoittui toisen kävelytien varteen. Kävelytie oli hyvin vilkas, Princes Streetin kanssa samansuuntainen, mutta rinteen takana, joka toimi meluaitana. Myös näillä penkeillä istui paljon väkeä. Jokainen penkki pitkässä rivissä oli varattu.

Leikkipuiston läheisyyteen sijoittuvia penkkejä
Kävelyreitin varteen sijoittuvat penkit

Puiset penkit olivat lähes täydellisesti sijoitettu, ja indikaattorina toimii tietysti niiden suosio. Selän takana oli ensimmäisen ryhmän kohdalla korkea muuri, ja toisen kohdalla istutettu rinne. Kummankin ryhmän lähelle oli sijoitettu jokin toiminto, ensimmäisen kohdalla leikkipuisto, toisen kohdalla suosittu kävelyreitti.

Leikkiviä lapsia ja vahtivia vanhempia

Edinburghissa sää on, kuten tunnettu, hyvin epävakainen. Sadetta tulee joka päivä, tai ainakin siltä tuntuu. William H Whyte pohtii teoksessaan City – Rediscovering the Center, että ihmiset hakeutuvat aurinkoon silloin, kun varjossa on liian kylmä. Kun läpötila nousee, aurinko ei enää ole välttämätön.

Loikoilevia ihmisiä

Edinburghissa huomasin, että suosituimmat loikoilupaikat olivat joko auringossa tai puiden varjojen ja aurinkoisen alueen rajalla. Tarkasteluhetken aikaan oli puolipilvistä ja lämpötila alle 20 astetta, eli lämpimämpää kuin Edinburghin kesässä yleensä, mutta kuitenkin niin kylmä, että auringon lämpö on ratkaiseva tekijä loikoilupaikkaa valittaessa.