DNA, Tiina Immonen

Tähän asti mieluisimmassa salissa pidetyllä luennolla kurkistettiin hieman DNA:n rakenteeseen ja toimintaan. DNA aiheena on tietenkin melkoisen laaja, mutta luennosta jäi kuitenkin hyvä kuva DNA:sta pääpiirteittäin. Asiasisällöltään luento herätti joitain muistikuvia DNA:han liittyen, mutta onneksi olin tehokkaasti unohtanut paljon asioita, niin pääsin taas oppimaan. Selkeät luentokalvot tiivistivät luennoitsijan puheet mukavasti, kykeni helposti seuraamaan puhetta nopealla silmäyksellä esitettyyn luentokalvoon.

DNA:n käsittely alkoi pienellä muistutuksella perintöaineksen sijainnista solun tumassa, ja sitten sukellettiinkin suoraan DNA:n rakenteeseen: neljään tuttuun emäkseen ja niiden pariutumiseen. Ainakin minulle uusina asioina tulivat heti alussa termeinä 5’- ja 3’-päät, joista tajusin vasta myöhemmin luentokalvoja selatessani 5’-pään tarkoittavan juosteen fosfaattiin loppuvaa päätä. Kromosomeista mainittiin luentokalvojen sisältämän asian lisäksi hieman niissä tapahtuvista virheistä ja poikkeavuuksista, kuten Downin syndrooma ja kuinka sukupuolikromosomien kohdalla sallitaan muihin verrattuna enemmän virheitä.

Parhaiten luennolla pureuduttiin DNA:n kahdentumiseen. Lukuisat asiaa käsittelevät kalvot sekä veikeä animaatio, jota valitettavasti ei ainakaan vielä tämän blogin kirjoittamisen aikana löytynyt nopasta,  tekivät kahdentumisen kyllä harvinaisen selväksi. DNA:han muodostuvista virheistä, esimerkiksi kahdentuessa tai säteilyn vaikutuksesta, kerrottiin hieman, minkä jälkeen loppuluento käsittelikin geenejä.

Geeneistä ehkäpä ei tärkeimpänä, mutta mielenkiintoisimpana asiana kerrottiin kuinka universaaleja ne oikeastaan ovat: eri eliölajeilla on hyvin vähän niille ominaisia geenejä ja eri soluissakin on samat geenit, vaikka vain osa geeneistä ilmentyy. Tärkeimpänä taas ehkä olivat geenien toiminta ja tutkimus. Transkriptio ja translaatio ovat luentokalvoissa melko hyvin selitetty, mutta olisin kyllä jo animaatioilla hemmoteltuna kaivannut kalvoille lisuketta, onneksi sellaista Internetin syövereistä helposti löytää. Geenitutkimuksesta kerrottiin hieman historiaa ja menetelmiä, mutta viimeisistä luentokalvoista jäi vain hämäriä muistikuvia, niin ehkäpä sitä ei käyty niin syvällisesti läpi.

Mieleen painui pallokalan geenien (arvioitu) määrä, joka olikin muutama tuhat enemmän kuin ihmisellä. Luentoon oli myös tavallisesta poikkeavan helppoa keskittyä. Tietysti luento itsessään oli mielenkiintoinen, mutta rohkenisin epäillä, että silmille suopea valaistus sekä mukavat istuimet olivat osasyyllisiä. Nämä asiat siis hyvin havainnollistetun varsinaisen asiasisällön lisäksi tietysti.