DNA (27.11.2012) Tiina Immonen

Tiistain luentoa piti uusi luennoitsija, dosentti Tiina Immonen Helsingin yliopistolta. Aiheena oli DNA eli eliöiden geneettinen materiaali. En itse päässyt osallistumaan luennolle, joten tämä blogikirjoitus perustuu Nopasta löydettyihin Tiina Immosen luentokalvoihin. Luento käynnistyy pohjustuksella DNA:n sijainnista sekä rakenteesta. Mielestäni olennaista on huomata cytosiinin ja guaniinin komplementaarinen pariutuminen kolmella vetysidoksella sekä tymiinin ja adeniinin komplementaarinen pariutuminen kahdella vetysidoksella, jotta DNA:n kaksoiskierrerakenne on mahdollista, sillä useimmat DNA:han liittyvät mekanismit perustuvat juuri emäsparien kykyyn komplementaarisesti pariutua. Oli hyvä palauttaa luentokalvoista mieleen etenkin DNA:n pakkautumiseen liittyvät olennaiset seikat kuten DNA:n kiertyminen histoniproteiinien ympärille muodostaen nukleosomeja pakkautuen vielä tiiviimmin solenoideiksi ja lopulta kromosomeiksi.

Luentokalvoissa käydään läpi myös DNA:n useita prosesseja kuten semikonservatiivista kahdentumista. Tähän prosesseihin kuuluu monta pikku yksityiskohtaa, jotka palautuivat nopeasti kertauksen jälkeen mieleen, kuten replikaatiohaarukan eteneminen 5’-3’ suuntaan, Okazaki-fragmenttien muodostuminen laahaavalla juosteella ja useiden entsyymien kuten DNA-polymeraasin, -helikaasin ja –primaasin eri tehtävät. Prosessia havainnollistavat myös erittäin selkeät ja kiinnostavat kuvat Immosen luentokalvoissa. Uutta tietoa tuli kopioinnissa tapahtuviin virheisiin liittyen; oli mielenkiintoista oppia 3’-5’ eksonukleaasiaktiivisuudesta, eli siitä että DNA-polymeraasi tarkistaa jälkensä, sekä siitä, että syöpäsolun synty vaatii useita mutaatioita eikä vain yhtä ja siksi syövän riski kasvaa iän lisääntyessä. Pidin myös hyvin paljon siitä, että Immonen on lisännyt luentokalvoihinsa demonstroivan aikajanan geenitutkimuksen historiasta alkaen Mendelin perinnöllisyystieteiden perusteista vuonna 1865 jatkuen nykypäivään. Lukiossa pidettiin tärkeänä oppia luonnontieteiden tunnilla teorioiden historiaa, joten on mukavaa että se jatkuu myös yliopistossakin.