Deyan Sudjic, kaupungin muutoksesta

Lontoon Designmuseo on muuttamassa uusiin tiloihin ja uudistuneesta museosta voi odottaa erittäin kiinnostavaa myös arkkitehtuurin kannalta: rakennuksen muutostyön suunnitteluun on palkattu arkkitehti Rem Koolhaas. Designmuseon johtaja Deyan Sudjic ei kuitenkaan suhtaudu varauksetta museokonseptin kirkastamiseen arkkitehtuurin avulla. Hän on mm. kritisoinut voimakkaasti Guggenheimin laajentumispyrkimyksiä.

Tapasin arkkitehti Sudjicin hänen vieraillessaan Helsingissä luennoimassa ja keskustelimme kaupunkikehityksen trendeistä. Sudjic näkee kahdenlaista muutosta. Suurta kuviota hallitsevat globaali taloustilanne ja teknologian muutokset. Tämän alla toisella tasolla tarkkaavainen voi huomata, että vaikka kaupungit näyttävät muuttuvan, tietyt asiat pysyvät. Kaupungit ovat paikkoja, jotka vetävät puoleensa kunnianhimoisia ihmisiä ja tarjoavat laajan kirjon mahdollisuuksia. Sudjic käyttää metaforana ravintolan menua: kaupungit antavat ihmisille mahdollisuuden valita mitä haluavat. Menu ei kuitenkaan saa olla liian kallis – kaupunki on onistunut, jos ihmisten on mahdollista valita mitä itse haluavat. Eri ihmiset voivat käyttää samaa tilaa aivan eri tarkoituksiin.

On tärkeää etsiä kaupungin dna:ta; sitä, mikä tekee kaupungista erityisen. Onko se tietynlainen korttelimalli, suhtautuminen valoon tai julkisten ulkotilojen luonne? Helsingille on Sudjicin mukaan ominaista, että kaupungissa yhdistyy voimakkaita toisilleen alunperin hyvin kaukaisia identiteettejä: toisaalta voimakkaan Venäjän vaikutus, toisaalta skandinaavinen tunnelma.

Sudjicin mukaan vielä on näkemättä, miten todella nopea muutos vaikuttaa ihmisiin. Shanghai on kasvanut viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana enemmän kuin mikään kaupunki koskaan, emmekä tiedä vielä kasvun vaiktutusta kaupungin asukkaisiin. Tähän verrattuna Skandinavian kaupungit ovat kuin utopiaa, eivätkä ongelmat täällä ole mitän verrattuna Kiinaan tai vaikkapa USAn ja Meksikon rajaseutuihin. Niihin verrattuna olemme Pohjois-Euroopassa etuoikeutettuja, Sudjic muistuttaa.

Tärkeintä ei ole miltä asiat näyttävät, vaan miltä ihmisitä tuntuu. Menestyksekäs kaupunki saa ihmiset tuntemaan että he elävät. Kaupunkien onnistuneeseen muutokseen ja identiteetin säilyttämiseen voisikin soveltaa japanilaista sanontaa: muuttua ulkoa mutta pysyä samanlaisena sisältäpäin.